Pisalandian hinta

Suomi on Pisalandia, joka vuosi toisensa jälkeen löytää itsenä mittausten kärjestä. Luottamus, hyvin koulutetut opettajat ja pienet kansalliset erot - tämän tarinan osaavat maailman koulutuspolitiikan tekijät. Mutta mikä on se inhimillinen hinta, joka menestyksestä maksetaan?

Olen huolissani suomalaisista perusopetuksen rehtoreista, koulunjohtajista ja opettajista, jotka tekevät suomalaisen koulun ihmeen. Heistä, jotka ottavat koko ikäluokan haltuun ja kohtaavat suomalaisen yhteiskunnan todellisuuden, missä lapsuus, vanhemmuus ja inhimillisyys ovat joskus todella kadoksissa.

Suomalaiselle yhteiskunnalle on ollut ominaista, että koulun tehtäväksi on haluttu sälyttää kaikenlaisten uusien ongelmien ratkaisijan rooli. Onko koululla, rehtorilla tai opettajilla aikaa ja mahdollisuuksia tai edes koulutusta ratkaista niitä?

Kun opettajat ovat täystyöllistettyjä, rehtori on käytännössä se ainoa vapaa resurssi, joka voi työpäivän aikana hoitaa ongelmat. Koulu on monelle lapselle ja nuorelle paikka, jossa joku huomaa, puuttuu ja on aikuinen lapselle. Kiitoksia rehtori tästä työstään saa harvoin, useimmiten päinvastoin.

Toki kunnat ovat oppilashuoltoa resurssoineet. Puhutaan ns. moniammatillisesta yhteistyöstä, jossa sosiaalitoimi, terveystoimi ja opetus ratkovat ongelmia yhdessä. Todellisuudessa koulu ongelmineen usein jää ilman apua, koska yhteistyössä vain koulu on avoin ja informoiva. Muut toimijat seisovat asiakkaan suojaksi tehtyjen lakien tai toimintamallien takana ja jakavat tietonsa sivulauseissa. Tilanne on absurdi, koska rehtoria ja opettajia koskevat samat virkamiehen salassapitoa koskevat säännökset. Jos haluamme, että lapsen ongelmiin todella pystytään puuttumaan myös koulun tasolla, on ensisijassa vaadittava, että viranomaisten tiedonvaihtoa koskeva laki todella tarkoittaa kaikkia viranomaisia ja turvaa koulun työskentelyolosuhteet.

On pohdittava, kenen tehtävä koulussa on olla lasten ja nuorten ongelmien selvittelijä? Jos rehtorista tulee koulun työrauhan takuuhenkilö, aikana jolloin koulujen koko kasvaa, niin työsarkaa riittää koko päiväksi. Kysymys on ajan ajasta. Sen ajan minkä olet luokasta pois, on pois muilta oppilailta, joiden opettamiseen opettaja on palkattu.

Kaiken aikaa aikuisten resurssipainin keskellä kyse on lasten tulevaisuudesta. Mitkä ovat tulevaisuuden koulun resurssit hoitaa lasten ja nuorten monia ongelmia. Olisiko koulun henkilöstörakennetta mietittävä uudelleen? Olisiko moniammatillisesta yhteistyöstä siirryttävä moniammatilliseen kouluun, jolla riittää oikeita ihmisiä oikeisiin paikkoihin?

"Anna sille tarroja," totesi eräs ammattiauttaja erityisopettajalle, kun tämä tiedusteli, miten toimia todella ongelmaisen lapsen kanssa. Esimerkki on niin absurdi, ettei se edes naurata. Siihen sisältyy vahva toisen ammattilaisen työn aliarvostus, että se hätkähdyttää. Tai sitten taustalla on realismia - teillä ei ole mahdollisuuksia asian hoitamiseen.

ARI POKKA pj, Suomen Rehtorit ry rehtori, Cygnaeus-lukio Jyväskylä

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Ilmastonmuutos, hakkuut ja Rinne

Lyhyet

Lyhyet

Täysipäiväinen hoito on pois muusta

Joka viides asunnoton on alle 25-vuotias

Yhteiset metsämme hillitsevät ilmastonmuutosta

Vastuu kuuluu ikärajojen osalta vanhemmille

Lyhyet

Kalmarin luvuissa virheitä

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.