Pitääkö meitä aina syyllistää?

Avaan silmäni ja höristän korviani, jos tiedän tunnustettujen taloustietäjien olevan kertomassa mikä mättää, kun taloudessa ei mene niin kun pitäisi. Haluan kuulla tai lukea, vaikka tiedän, että useimmiten meitä halutaan syyllistää siksi, että maamme ikärakenne on liian vanhusvoittoinen ja huoltosuhde aivan väärä. Väärä siksi, että syöjiä on liian paljon suhteessa työn tekijöihin.

Pitääkö meitä aina syyllistää?

Meitä, jotka sodissa taistelimme vapautemme puolesta! Meitä, jotka kotirintamalla yritimme vastata elintarviketuotannosta ja lämpöenergiasta! Meitä, jotka jotenkin onnistuimme maksamaan määrätyt sotavelat ja jälleenrakentamisen!

Suomen Pankin tuoreimman Euro & Talous -julkaisun (5/2014) pääkirjoituksen alussa pääjohtaja Erkki Liikanen toistaa:

”Suomen talous joutuu heikentyneenä kohtaamaan tilanteen, jossa työikäisen väestön määrä supistuu nopeasti ja vanhusten osuus kasvaa.” Jatkossa löytyy muitakin syitä:

”Tuotannon kustannuksia on Suomessa kasvattanut keskipalkan noin 10 prosentin nousu suhteessa euroalueen keskiarvoon vuodesta 1999, jolloin yhteinen raha otettiin käyttöön. Suurimmaksi osaksi ero on syntynyt vuoden 2007 jälkeen”.

Hyvin monet talousihmiset ovat huomioineet samat vinoutumat ja esitelleet muun muassa palkkatason alentamista tuotannon kilpailukyvyn parantamiseksi, mutta eivät ne esitykset ole ottaneet tulta. Mikäli oikein muistan, muistutti kenraali Adolf Ehrnrooth usein, että suomalaisia on johdettava edestä.

Mitäpä jos tuhat tai kymmenentuhatta parhaiten ansaitsevaa päättäisi esimerkin vuoksi ansaita toistaiseksi vuosittain 20 prosenttia vähemmän? lnnostaisiko se muita tulonsaajia tyytymään jatkossa 15 prosenttia alempaan palkkatasoon?

Kymmenen prosenttia ei ehkä enää riittäisi avaamaan vientihanoja suurimmilleen, sekä työllisyyden korjaamiseen täystyöllisyydeksi. Liikanenkin toteaa mainitussa pääkirjoituksessaan, että vuonna 2013 tehdyt maltilliset palkkasopimukset eivät korjanneet tilannettamme, koska muuallakin oltiin maltillisia.

Olisiko palkkojen alentaminen mahdollista muille kuin hyvätuloisille? Keskon juuri aloittanut uusi pääjohtaja toteaa haastattelussaan, että työn verottaminen on jo niin korkealla, että monet palkansaajat putoavat toimeentulorajan alle.

Jos emme hyväksy radikaaleja voimatoimia, veroja on edelleen korotettava. Eikö meidän pitäisi katsoa totuutta silmiin ja myöntää, että olemme todellisuudessa lisänneet hyvinvointiamme kannattamattomalle tasolle?

Yrjö Jaatinen

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Suomen perus- koulun kohtalon- kysymys

Outoa ja tahallista väärinymmärrystä

Lasten hyvinvointi erilaistuu ja eriarvoistuu Suomessa

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Jos historia ei opeta, se rankaisee

Missä viipyvät teot Keski-Suomelle?

Yhteinen aika vanhempien kanssa on lapsen oikeus

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.