Pitkäjänteisempää liikennesuunnittelua

Uutisointi WSP Finlandin liikenneverkkoselvityksestä (KSML 23.3.) kertoo nelostien korvaamattomasta merkityksestä Suomen tavaraliikennevaltaväylänä. Verrokkina rautateitten vastaavaan kapasiteettiin se oli kuin ”fanikonsertti”, jossa jos- ja muun muassa -sanoja ei säästelty.

Objektiivisuuden riippuen liikenneverkkoselvityksen tilaajasta täytyisi enemmälti keskittyä laskelmiin ja faktoihin.

Mistä tuo tieliikennettä suosiva kulttuuritapa on ammentanut elinvoimansa? Se on mitä ilmeisemmin perua 60-luvun rautatiesuunnittelun taisteluhenkisistä kilpailuasetelmista, kun samaan aikaan valtatie yhteyksiä kehitettiin.

Ihmetellä ei siis enää tarvitse, miten esimerkiksi Keski- Suomen liitto on ajautunut pääosin kumipyörää suosivaksi liitoksi, jonka velvoitteet ja tavoitteet eivät kohtaa myöskään EU:n ilmastodirektiivejä.

Eikö tuollainen maakuntaliiton työtapa ja toteutuskulttuurin valvominen kuulu minkään instanssin alisuuteen? Täytyy muistuttaa siitä, että yksi tavarajuna kuljettaa 30–40 rekan kuormat ja luonto kiittää.

Valtateitä ja niiden korjausinvestointeja varten perustelemaan ohjeistetaan – soraäänisiä mielipiteitä tyrmäämään – auktoriteettia omaavat professorit ynnä muut johtajat. Niilläkö pelonsekaisesti tyrmätään kaikki mahdolliset vastalauseet? Päätavoite tulleekin varsin selvästi esille, eli se mihin suuntaan propagandalla pyritään vaikuttamaan.

Lyhyet viittaukset rautateiden pullonkauloihin jäävät Helsinki–Oulu-rataosuutta lukuun ottamatta arvailujen varaan kuten valtateilläkin.

Jospa nyt kuitenkin säilytettäisiin maltti näiden rautatiemiljoonien jaossa, jossa vain henkilökaukoliikenteen nopeutus on pääasia? Kestänee kuitenkin vuosikymmeniä ennen kuin nuo miljoonat kuolettuvat, kun liikutaan vain ja ainoastaan ennustajan roolissa.

Tästä juuri kertoi alussa mainittu ”kompromissiuutisointi”, jossa myös viitataan Ruotsin suurnopeusjuniin.

Mistä tuo tarkoituksellinen tietämättömyys rautateitten kulkunopeuksista ja niiden nostosta?

Eikö tuossa sokaisevassa yli-innostusvaiheessa pysähdytä miettimään sitä, että tavaraliikenteen ”köröttelyt” on ensin hoidettava pois alta. Ja on toteutettava tavaraliikenteelle omat reittisuunnitelmat.

Vasta sen jälkeen voi palata puimaan näitä Pohjanmaan radan ”säästöoppeja”.

Valtakunnan läpi kulkeva, etelä-pohjoissektoreilta (100– 200km) kokoava tavaraliikenteen päärata Haapamäki–Pori– itäraja olisi tulevaisuuden biokaasuvetokalustorata.

Pori on jäätön satama 12 metrin syväväylineen, siellä on vapaata laituri-, satamakenttä- ja suurtonninosturikapasiteettia, siis mittasuhteissaan se on suurten laivojen satama.

Mutta nämä neuvot tulevat väärältä taholta ja mielletään häiriköinniksi.

Tämä on koettu ja tunnistettu, myös kun neuvotellaan hyvin herkkähipiäisten suuryhtiöiden herradelegaatioiden kanssa. Niissä pitäisi kiltisti vaieta ” investointihintoja nostavina” ja neuvotteluja vaikeuttavina.

Nämä ovat faktoja, joita suunnitelmissa on kierretty tai ei ole edes otettu huomioon. Hankkeiden tukilobbarit kun ovat avainasemassa ja heiltä nämä opit on saatu.

Näinkö pääväyliin raamitetaan Suomen tulevaisuus?

Antero Pohjonen

kaupunginvaltuutettu

(Haapamäki kylä jos mikä -ryhmä)

kuntavaaliehdokas (ps. / sit.)

Keuruu

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Keski-Suomi on elinvoimainen

Kestävyyttä metsä- politiikkaan!

Liikennepalvelulaki toi uusia mahdollisuuksia maaseudulle

Lyhyet

Lyhyet

Ihmiset valittavat aivan turhasta

Lyhyet

Lyhyet

Katoilta pudotettavan lumen käsittelyyn on vaihtoehto

Vanhusten perhehoito tuo kodinomaisuutta

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.