Politikointi ohitti tuulivoimassa teknistaloudelliset reaaliteetit

Poliitikot ovat EU-tasolla sitoutuneet uusiutuvan energian moninkertaistamiseen. Tähän perustuen Euroopassa ajetaan nyt härkäpäisesti valtioiden, ja siten veronmaksajien, kustannuksella tuulivoiman rakentamista, joka teknistaloudellisesti tarkasteltuna on suuren luokan munaus.

Rakennattavan tuulivoiman hinta on noin kymmenkertainen perinteisillä voimaloilla tuotettuun hintaan nähden, joten ei ole ihme, että ennustettu voimakas sähkön hinnannousu toteutuu, mikäli sama politiikka jatkuu.

Tähän on kuitenkin esimerkiksi Hollannissa jo herätty ja siten luovuttu kyseisestä politiikasta. Tanskassa, jossa tuulivoimaa on rakennettu eniten ja jossa edellytysten pitäisi olla tuulivoimalle loistavat, suuri yleisö on jo herännyt korkeaan sähkön hintaan. Saksassa rakennetaan kovalla tohinalla uusia hiilivoimaloita.

Tuulivoiman puolestapuhujat korostavat kustannusten alenevan, kunhan tekniikka ja volyymi kehittyvät. Näin ei kuitenkaan merkittävästi tapahdu.

Voimaloista puhuttaessa mainitaan yleensä kapasiteetti, mutta todellinen käytännön tuotettu teho on noin neljännes kapasiteetista, sillä tiettyjä tosiasioita ei voida ohittaa, kuten esimerkiksi sitä, että tyynellä ilmalla ei sähköä kehity.

Niinpä käytännössä tarvittaisiin jo noin 170 tuulivoimalaa pelkästään Keljonlahden voimalan sähköntuotannon korvaajaksi ja tyynellä ilmalla ei tulisi lainkaan sähköä, puhumattakaan lämmöstä, jota tuulivoimalat eivät lainkaan tuota. Tarvitaan siis joka tapauksessa muita voimaloita turvaamaan energian saanti.

Hiilidioksidiemissioiden vähentäminen on ollut myös argumenttina tuulivoiman käytölle. Tarvitaan kuitenkin jo todella suuri tuulivoimapuisto vähentämään saman verran hiilidioksidia, mitä yksi mannertenvälinen jumbojetti päivittäin aiheuttaa.

Puhtaan energian tavoittelu on sinällään kannatettavaa, mutta on myös ymmärrettävä hankkeiden karikot ja vältettävä ne mahdollisuuksien mukaan ennakoiden, etteivät Talvivaaran kaltaiset kokemukset toistuisi. Tuulivoiman tapauksessa se tarkoittaisi ihmisten terveyttä ja maisemallisia luontoarvoja.

Kiire voimaloiden rakentamiseen Suomessa on luotu valtakunnan poliitikkojen päätöksellä takuuhinnan avulla. Takuuhinnalla sitoudutaan maksamaan tuulivoiman tuottajille 103,5 euroa megawattia kohden 2016 vuoden alkuun asti, kun markkinahinta vapailla markkinoilla on viime aikoina ollut n. 35e megawattia kohti.

Eli, me veronmaksajat maksamme 103,5-35 = 68,5e jokaista tuulivoimalla tuotettua megawattia kohti vuoden 2016 alkuun asti. Tällekin rahalle olisi varmasti kiireellisempiä ja oikeudenmukaisempia käyttökohteita, etenkin, kun paperiteollisuutemme elää historiansa suurinta murrosta ja vaikuttaa siten voimakkaasti myös energiamarkkinoihin, eikä varmasti kulutusta lisäävästi.

Suuri yleisö uskoo, että tuulisähkö on lähes ilmaista sen jälkeen, kun voimala on rakennettu. Näin ei ole, koska käyttö-, korjaus- ja huoltokustannukset on maksettava tuulee tai ei.

Tuulivoiman suurimpia haasteita sähkömarkkinalla on kuitenkin tuulisähkön myynti. Sähkökauppaa käydään Nordpool-sähköpörssissä. Koska sähköä ei voi varastoida, on sähkön tuottamisen ja kulutuksen oltava tasapainossa joka hetki.

Sähkön tuottajan on etukäteen sitouduttava sovitun sähkömäärän toimittamiseen sovitulla hinnalla. Jos ei tuule tai joudutaan yöaikaan melurajan vuoksi alentamaan tehoja, tai aurinkoiseen aikaan välkevaikutuksen vuoksi pysäyttämään voimala, joutuu tuulivoimayhtiö ostamaan lupaamansa sähkön muualta sen hetkisellä markkinahinnalla ja myymään sen sovitulla hinnalla eteenpäin ja kantamaan mahdolliset hintatappiot omalla kustannuksellaan. Jos taas sähköä tulee etukäteen sovittua enemmän, menee ylimenevä osa ns. joutosähköksi, josta ei saa lainkaan maksua.

Tuulivoimaloille taloudellinen kannattavuus markkinahinnoilla on siis erittäin haasteellista, joissakin tapauskissa jopa mahdotonta. Parhaat menestymismahdollisuudet ovat merellä tai meren rannoilla.

Yleisellä tasolla on käyty tuskin lainkaan keskustelua hajautetun sähköntuotannon, jota tuulivoimakin edustaa, vaikutuksista sähköverkkoon. Haajutettu sähkövoimantuotanto edellyttää miljarditasoisia investointeja valtakunnan sähköverkon vahvistamiseen. Tämän on varmaankin Fortum tiedostanut myydessään pois verkkotoimintonsa.

Kotitalouksien sähkönkäytön rajoituksia myös suunnitellaan tulevaisuudessa tuotantoheilahteluja tasaamaan.

Tosiasioiden tunnustaminen on korkea saavutus ja toivonkin, että päättäjät kykenevät siihen myös tuulivoima-asiassa.

Erkki Puru

Jämsä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Masennuseläkkeet ovat kestämättömällä tasolla

Psyyken lääkintä on viimeinen keino

Lyhyet

LyhyetKesätapahtumat kiertoon, rallit Seinäjoelle, tangomarkkinat tänne.Ja Ailamarista kuningatarEn ole koskaan syönyt pizzaa tahi hampurilaista, en ole somessa, mutta pärjäilen. Sh, kun olen vältän näitä.

Kaupunki ei välitä melusaasteesta

Lyhyet

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.