Poukkoilevaa opetuspolitiikkaa

Kouluamme on arvosteltu liian ainejakoiseksi ja pirstaleista tietoa ja taitoa jakavaksi. Tätä ongelmaa on pyritty määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti ratkaisemaan. Kasvatustieteellisen tutkimustoiminnan tuloksena on noussut tarve eheyttämiseen ja suurempiin kokonaisuuksiin. Neljänkymmenen vuoden ajan niin opettajat kuin opettajankouluttajat ovat pyrkineet kokonaisvaltaiseen (holistiseen), oppiainerajoja rikkovaan ja integroivaan oppimiseen, ja kehitystyö jatkuu kaiken aikaa.

Perustelematta ratkaisuaan tutkimustiedolla tuntijakotyöryhmä on kuitenkin päätynyt luopumaan aihekokonaisuuksista ja ottanut tilalle varsin vanhakantaiset oppiaineryhmittelyt. Esityksen mukaan valinnaisuutta lisätään vuosiluokilla 3 - 6. Vaarana on, että laaja yleissivistys jää saavuttamatta. Monet tutkimukset osoittavat, että oppilaiden valintoja eivät ohjaa niinkään omat toiveet vaan valinnat tehdään, sosiaalisen hyväksynnän (kaverien, vanhempien ja opettajien mielipiteet) tai sukupuolen mukaan. Alakoululaisilla ei ole riittävää kokemusta ja tietoa valintojensa pohjaksi. Valinta tarkoittaa aina myös jonkin toisen aihealueen poisvalitsemista. Hyvä esimerkki valintojen epätasa-arvoa lisäävästä vaikutuksesta on käsityön jakautuminen vielä tänäkin päivänä monissa kouluissa tekstiilityöhön ja tekniseen työhön pääasiassa sukupuolen mukaan, vaikka vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteiden mukaan näin ei enää tulisi olla.

Vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteiden analyysi osoittaa, että ihminen ja teknologia aihekokonaisuuden ja käsityön (erityisesti teknisen työn) tavoitteet ja sisällöt ovat osin yhteneviä. Siksipä käsityötä (ja erityisesti teknistä työtä) opettavat opettajat ja opettajankoulutuslaitokset ovat kehittäneet oppiainetta teknologiakasvatuksen suuntaan. Parhaimmillaan käsityötä opettavat opettajat ovat ottaneet päävastuun ihminen ja teknologia aihekokonaisuuden koordinoimisesta omassa koulussaan.

Useissa maissa (USA, Englanti, Australia, Uusi-Seelanti, Viro…) koulukäsityö on kehitetty teknologiakasvatukseksi. Nimikin on vaihtunut vastaamaan nykyaikaa. Myös Suomessa oppiaineen nimi tulee muuttaa muotoon käsityö ja teknologia. Tuntijakotyöryhmän esitys teknologian siirtämisestä ympäristö- ja luonnontieteiden oppiainekokonaisuuteen vaikuttaakin oudolta eikä edistä laaja-alaista ja pitkäjänteistä opetuksen kehittämistä. Teknologialla ja luonnontieteillä on paljon liittymäkohtia ja integrointia on tapahduttava aina kun se on mielekästä.

AKI RASINEN teknisen työn ja teknologian pedagogiikan lehtori, KT PASI IKONEN teknologiakasvatuksen yliopistonopettaja, KM TIMO RISSANEN teknologiakasvatuksen yliopistonopettaja, KM SONJA VIRTANEN teknologiakasvatuksen yliopistonopettaja, KM Opettajankoulutuslaitos Jyväskylän yliopisto

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Tietoisuuden lisääminen kieli­mahdollisuuksista ei tapahdu hetkessä

Edullisempaa parkkitilaa kaasu- ja sähköautoille

Ratkaisut ovat jäsenmaiden käsissä

Lyhyet

Lyhyet

Kehitystyötä ei ole vara hukata

Oppimateriaalien hankintaan yhdenvertaisia ratkaisuja

Kivihiili kiellettiin jo

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.