Punk-loikilla työelämän kehittäjäksi

Oli marraskuisen kolea ja sateinen ilta. Meneillään oli Humanistisen ammattikorkeakoulun (HUMAK) Korpilahden kampuksen valintakoehaastattelut. Päivä oli ollut pitkä. Kollegani kanssa olimme vastanneet kaikista valintakokeeseen tulleiden henkilökohtaisista haastatteluista. Olimme kuulleet kymmeniä kertoja tarinaa, miksi hakija haluaa kulttuurituottajaksi, miksi hän on motivoitunut opiskeluun, miksi hän suorastaan rakastaa kirjanpidon opiskelua ja miksi jo hänen mummonsa on ollut kotikylän tai kaupunginosan taiteen ja kulttuurin kymmenottelija.

Olimme kuulleet ennakkotehtävätarinoita: mitä kulttuuri ja taide hakijalle merkitsevät. Emme enää jaksaisi. Eikä meillä ole haastattelujen välillä toisillemme enää paljoa sanottavaa. Tiedämme jo katseesta mielipiteemme. Pisteet annettiin koko ajan nopeammin. Parhaimmillaan ne ropisivat kuin 20 pennin kolikot Kyyjärvellä pajatson Suomen mestaruuskilpailuissa. Pahimmillaan tai huonoimmillaan kuuntelimme haastattelun jälkeen hakijan poistuttua toistemme ääntä kuin Euroviisujen selostuksessa ennen Lordin voittoa: Suomi nolla pistettä.

Vielä joitakin hakijoita ja sitten tämä loppuisi. Sisään astui Joni. Pitkä, raamikas nuorimies. Löysät housut, huppari, aivan lyhyeksi ajetut hiukset. Olemus, vaihtoehtokulttuurinen. Teimme siis nopeasti päätelmiä hakijasta.

Joni halusi esittää ennakkotehtävänsä musiikin välityksellä. Luokan nurkassa möllötti vanha kasettisoitin. Poppikonetta tarvittiin ja Joni tyrkkäsi vaatimattoman c-kasetin pesään. Alkoi lähes helvetillinen punk-räminä. Mutta oleellista tässä ei ollut äänentoiston vähäpätöisyys. Joni sai pitkän kehonsa huimaan akrobatiaan. Luokan sivustalla hän loikki. Niin, hän tosiaan loikki edestakaisin. Mieleeni tuli punkin kulta-ajan pogoaminen. Mutta tämä ei ollut pogoamista. Tämä oli loikkaa, pelkkää loikkaa edestakaisin.

Olimme lamaantuneita. Meillä oli hoomoilasen suut. Oliko tämä totta, sisäinen äänemme huokaili. Sitten tajuntamme sai jo siivet. Seuraavana vaiheena oli pelko. Luokka oli matala ja kauhistuneina odotimme hetkeä, jolloin Joni pitkävartisena kumauttaisi loikissaan päänsä kattoon tai jos hän rojahtaisi pitkin pituuttaan ja teloisi itseään. Kenen syy, jos hakija vahingoittuisi valintakokeessa?

Mutta emme ehtineet pohtia HUMAKin vakuutuksia tai omia irtisanomisaikojamme. Meno oli niin hurja ja punk oli jo kallomme sisuksissa. Pelkoa seurasi leviävä ihastus. Tämä oli se, se taiteen olemus. Jotakin sellaista, jonka nuorimies tavoitti koko kehollaan.

Punkin saundit vaikenivat lopulta. Joni laskeutui jostakin metrin korkeudelta. Mies oli vireystilassa, kun hän istahti eteemme. "Tämä on minusta taidetta, minulle ja mitä se minulle merkitsee", Joni kiteytti hengästyneenä. Kävimme haastattelukeskustelun. Tuntui, että Jonin ja meidän välillä oli lähes mystinen yhteys ja ymmärsimme toisiamme.

Joni poistui. Pisteet ropisivat. Olimme työmme tehneet. Hyvä, tuleva kulttuurituottaja oli tullut valituksi. Joni aloitti opiskelunsa. Opintojen aikana punk musiikkina ja alakulttuurina säilyi eräänlaisena punaisena lankana tai juonena. Punk-liikkeen arvopohja oli syvemmin Jonin toiminnan lähtökohta, joka sai hänet pohtimaan kulttuurituottajuuden eettisiä perusteita ja myös mahdollisia arvo-ongelmia. Aikanaan Joni valmistui kulttuurituottajaksi.

Itseohjautuvuus, sitoutuminen ja yhteisöllisyys tavoitteina

Voiko opiskelijan nuorison alakulttuurinen kiinnittyminen vahvistaa hänen ammatillista kehittymistä ja luoda ammatillista identiteettiä? Voiko se antaa valmiuksia hänen urakehitykselleen ja vahvistaa ammatilliselta kannalta oleellisia osaamiskompetensseja? Niin, että hänestä tulee todellinen työelämän kehittäjä, mikä on ammattikorkeakoulun koulutustehtävän tavoite.

Avaan näkökulman siitä suunnasta, mitä voidaan yleensä olettaa ammattikorkeakoulun opiskelijan osaamiskvalifikaatioista. Olen artikkelissa "Työelämälähtöisyydestä työelämäkeskeisyyteen - ammattikorkeakoulujen pedagogiset innovaatiot tutkimus- ja kehitystyön tukena" tarkastelut HUMAKin yliopettaja Jatta Herrasen kanssa tarkastellut sitä, millaisen kuvan ammattikorkeakoulujen pedagogiset innovaatiot antavat opiskelijoista. Toisin sanoen: mitä näissä kuvauksissa korostetaan, kun puhutaan ammattikorkeakouluopiskelijoista.

Eräänä keskeisenä piirteenä näyttäisi olevan opiskelijan itseohjautuvuuden korostaminen. Halutaan korostaa opiskelijan valmiutta suunnitella omia opintojaan ja tehdä niihin liittyviä valintoja, kykyä arvioida osaamisensa kehitystä, orientoitua ammatillisissa tilanteissa.

Itseohjautuvuuteen näyttäisi liittyvän adaptiivinen eksperttiys eli itsesäätelytaidot, erityisesti oman ja työpaikan toiminnan arviointivalmiudet.

Toisena tärkeänä asiana pidetään opiskelijan sitoutumista omaan opiskeluunsa ja oppimiseensa. Tämä on ymmärrettävää, mutta samalla tämä sitoutuminen on hieman problemaattista. Sillä näyttäisi olevan yhteyttä yhteisöllisyyteen. Siihen, jonka perään on huudettu Kauhojen murheellisten tapahtumien jälkeen.

Näyttäisi siltä, että sitoutuminen ja yhteisöllisyys ovat nykyajassa pinnallisempaa, hetkellisempää. Samalla isojen aiemmin kiinteiden yhteisöjen merkityksen vähetessä tilalle ovat tulleet erilaiset pienyhteisöt. Kiinnittymisellä ja sitoutumisella tuntuu olevan muoto, joka korostuu erityisesti työelämässä. Yksilö kiinnittyy erilaisiin yhteisöihin projektiluonteisesti.

Kovin vahvaa sosiaalista ja emotionaalista kiinnittymistä ei kannata luoda, koska projekti on määräkestoinen. Sen jälkeen on nopeasti irrottauduttava ja orientoiduttava uuteen projektiin. Uudessa projektissa on oltava nopeasti riittävän yhteisöllinen koska muuten et vaikuta riittävän sitoutuneelta. Tällainen kujanjuoksu on jatkuvana häkellyttävän väsyttävä, kun mihinkään ei voi, ei kannata kunnolla kiinnittyä. Nämä yhdessä - itseohjautuvuus sekä sitoutumisen ja yhteisöllisyyden pinnallisuus ja hetkellisyys - kuvastavat ytimekkäästi niitä valmiuksia, joita muuttuvassa työelämässä tarvitaan.

Arvotietoiseksi ja kriittiseksi työelämän kehittäjäksi

On syytä palata punkkiin. Onko se siis musiikkina, liikkeenä, alakulttuurina osoitus sitoutumisen hetkellisyydestä? Onko se esimerkki saksalaisen sosiologi Thomas Ziehen jo 1990-luvun alussa kuvaamista etsintäliikkeistä, joista aikamme ihmiset etsivät olemassaolonsa varmuutta, kun kaikki muu ympärillämme on niin epävarmaa ja nopeasti muuttuvaa. Vai voiko punk olla enemmän, henkinen selkäranka, arvojuoni ja sosiaalinen, henkinen kehys todellisuuden ja asioiden ymmärtämiselle, järjelliseksi tekemiselle?

Tapausesimerkkini Joni on osoitus punkin voimallisuudesta ja merkittävyydestä, jatkuvuudesta. 20 vuotta sitten, kymmenen vuotta punkin synnyn jälkeen, kulttuuriantropologi Stig Söderholm kirjoitti, että sisäiseltä olemukseltaan punk on diffuusi-ilmiö, jolla ei ole sosiaaliselle liikkeelle ominaista yhtenäistä todellisuuskäsitystä ja arvostruktuuria.

Mutta näyttääkö nyt 30 vuoden jälkeen, että juuri näin on. Ja jos näin on, silloin Jonin punkkius on osoitus oman arvomaailman vahvuudesta, läpikäydyistä elämän painotusvalinnoista. Hänen selkeästi poliittisesti tietoinen punk muodosti vahvaa perustaa opinnoille kulttuurituottajaksi.

Omat valinnat, itseohjautuvuus, sitoutuminen, arviointikyky ja myös kriittisyys, ovat edellä kuvaamallani tavalla nousseet ammattikorkeakouluopiskelijan ideaaliominaisuuksiksi. Ammattikorkeakoulujen ja työelämäläheisyyden todellisuudessa voi tietysti kriittisesti pohtia kuinka paljon näitä, tärkeitä ominaisuuksia tulee olla tai paremminkin, saa olla. Tarkoitan tällä sitä, että ovatko toiveena oikeasti sellaiset työelämän kehittäjät, jotka kykenevät työelämän toimintojen kriittiseen arviointiin. Kyse voi olla näennäiskriittisyydestä. Tämä kriittisyys voi mennä liian pitkälle, jos opiskelija oppii kyseenalaistamaan konkreettisen työpaikan toimintakäytäntöjä esimerkiksi arvokriittisesti. Vastaan kuitenkin, että aikamme tarvitsee arvotietoisia uusia sukupolvia.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori, joka toimii yliopettajana Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon yksikössä. Teksti on lyhennelmä "Täältä tullaan tulevaisuus! 10 vuotta nuorisokulttuuria HUMAKissa" -seminaarissa pidetystä puheesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Tarvitsemme nopeat yhteydet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Hoitajamitoitus-vääristelyä

Lyseo käräjäoikeuden kodiksi

Suomessa on hyviä ja huonoja maahanmuuttajia

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.