Pyhäpäivät ovat ihmistä varten

Voiko pyhäpäivien arvoa mitata rahassa? Toki voidaan laskea, paljonko yksi työpäivä maksaa. Mutta mikä arvo on jatkuvan muutoksen keskellä sillä, että vuodenkierrossa on tietty rytmi ja pysyvyys, ollut jo lähes 2000 vuotta? Kirkkovuosi luo turvallisuutta ja yhtenäisyyttä, joiden merkitystä ei kannata vähätellä, varsinkaan epävakaina aikoina.

Kirkkoa on jälleen haastettu lamatalkoisiin, kun on ehdotettu loppiaisen ja helatorstain siirtämistä lauantaihin. Ehdotus ei yllätä. Jo Kustaa Vaasa halusi 1530- ja 1540-luvuilla maan taloudellista tilannetta parantaakseen poistaa ”hyödyttömät ja joutavat juhlapäivät”. Viimeiset pyhien siirtelyt 1973 ja palautukset entisille paikoilleen 1992 ovat tuoreessa muistissamme.

Mitä kirkko vastaa tällä kertaa? Entä jos kirkko tahtoo kehittää työmarkkinoita ottamalla oppia luterilaisesta työn etiikasta? Silloin painopiste siirtyy työelämän sisältö- ja laatukysymyksiin.

Luterilaisuus arvostaa työtä ja ahkeruutta. Työ kuuluu Jumalan luomaan elämänjärjestykseen. Siksi kaikkien siihen kykenevien on tehtävä työtä. Jokainen rehellinen työ on arvokasta ja samanarvoista. Tästä kehittyi käsitys kutsumuksesta. Jokainen palvelee työn kautta lähimmäistään ja yhteistä hyvää. Näin työn tarkoitus on, paitsi turvata oma ja perheen elanto, myös olla hyödyksi yhteiskunnalle.

Vaikka luterilaisessa työn etiikassa arvostetaan ahkeruutta ja kritisoidaan laiskuutta, työssä on oltava kohtuullinen. Työn teolle on asetettava rajat, sillä työ ei ole kaiken mitta eikä elämän ainut sisältö. Siksi työntekijää ei saa tuottavuuden varjolla ”puristaa viimeiseen pisaraan”.

Ihminen tarvitsee työn vastapainoksi lepoa, vapaata ja virkistystä. Kun Jeesuksen opetuslapsilla oli niin paljon työtä, etteivät he ehtineet edes syödä, vihelsi viisas opettaja pelin poikki: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.” (Mk. 6:31) Luterilainen kirkko on voimakkaasti puolustanut yhteisen lepopäivän eli sunnuntain merkitystä ja kirkkovuoden luomaa elämänrytmiä. Pyhäpäivät eivät ole kirkkoa, vaan ihmistä varten!

Kirkkovuoden rytmi juhlapäivineen on osoitus siitä, kuinka kristinusko on eurooppalaisen ja suomalaisen kulttuurin syvärakenteissa. Samalla se osoittaa talouden, työn ja kuluttamisen arvoille paikan. Niillä on tärkeä merkitys hyvinvoinnin aikaansaamisessa. Talous ei ole kuitenkaan kaiken keskus, josta käsin muuta elämää arvioidaan. Yhteisö ja yksilö tarvitsevat työn ja levon, arjen ja pyhän vaihtelua.

Seppo Häkkinen

piispa

Mikkelin hiippakunta

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Korona vallan välineenä?

Mielenterveys- palvelut nyt tiukassa

Lyhyet

Lyhyet

Asunto-osakkeiden siirrot on tutkittava

Lyhyet

Osaamista Alvan johtoon

En ole kuullut leikkausten keskittämisestä mitään uutta

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.