Radanvarsihakkuut ovat liiallisia

”Väylien käyttäjille halutaan tarjota positiivisia maisemaelämyksiä” mainostaa Liikennevirasto, ja jatkaa: ”maisemansuojelun tavoitteena on säilyttää arvokkaat luonto- ja kulttuurialueet.” Uskoni näihin väittämiin ei ole vahvistunut tänä keväänä.

Liikennevirasto jatkaa viime vuonna aloittamiaan radanvarsihakkuita. Nyt vaarassa ovat Köhniönjärven virkistysmetsät ja erityisen arvokas Köyhänoja. Meneillään on valtakunnallinen radanvarsien raivausoperaatio, jossa Liikenneviraston mailta kaadetaan kaikki puusto 30 metrin leveydeltä radan keskilinjasta sen molemmin puolin. Köhniönjärven ympäristöä ajatellen tämä olisi virkistys-, maisema- ja luontoarvojen tuho.

Rannan vanhat metsät ovat virkistyskäytössä ja niillä maisemallinen arvo suojavyöhykkeenä valtatie 23:n, radan ja järven välissä. Metsät toimivat myös tehokkaana meluvallina.

Köhniönjärvestä laskee aiotun hakkuulinjan sisällä luonnontilainen Köyhänoja, jonka rannat ovat suurelta osin lehtomaista korpea tai tihkupintaa. Puroa käyttää vakituisesti luontodirektiivissä mainittu saukko, ja alue tiedetään liito-oravan pitkäaikaiseksi elinpiiriksi.

Jyväskylän kaupunki on metsäsuunnitelmassaan suojellut nämä rantametsät ja Köyhänojan varren, joka on myös metsälain 10 §:n tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Lisäksi kaupunki on juuri siirtänyt Köhniönjärveä reunustavat metsät mm. liito-oravan elinpiirin rauhoittamista edellyttävän FSC-sertifikaatin alaiseksi. Kaupungin metsäosasto on kuitenkin haluton puuttumaan hakkuisiin.

Liikenneviraston maankäyttö- ja lupa-asiantuntija Ville Kandell vastasi nihkeästi tiedusteluihin Köhniönjärven radanvarsihakkuista. Ympäristö- ja luontokohteista on tehty alustavat selvitykset Ely-keskuksen kanssa, mutta ”on käytännön mahdottomuus alkaa jakaa hakkuusuunnitelmia yksityisille tahoille”. Viestissään Kandell kuitenkin paljasti, että ”ajatuksena on poistaa koko rataosalta mahdollisimman paljon puustoa”. Tällaisella herkällä alueella moista ei voi sallia, vaan hakkuut pitää toteuttaa varovasti ilman avohakkuita.

Viimeksi turvallisuushakkuut herättivät huolta Keuruulla, missä vastaava tapaus päättyi surullisesti: pitkästä keskustelusta huolimatta radanvarret avohakattiin 30 metriin saakka viimeistä tervaleppää myöten.

Liikennevirasto mainostaa toimivansa avoimesti ja läpinäkyvästi sekä hakevansa avarakatseisesti vaihtoehtoja ja ideoita. Mielestäni avoimuus ja avarakatseisuus ovat radanvarsihakkuista kaukana.

Köhniönjärven metsät ovat kuitenkin vielä pystyssä, joten toivoisin Liikennevirastolta harkintaa: onko luonto- ja virkistysarvot tuhoava avohakkuu ainoa keino taata radanvarren turvallisuus näissä arvokkaissa luontokohteissa? Onko 60 metriä leveä ja loputtoman pitkä avohakkuu positiivinen maisemaelämys?

Miia Kokkonen

Jenni Toikkanen

Jyväskylä, Köhniö

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Mitä kuuluu Jyväskylän kulttuurikaupungille?

Budjettinäytelmä toistuu jälleen

Pelastetaan tämä maapallomme!

Lyhyet

Lyhyet

Pienet kunnat ahdingossa

Joogit vastasaunan lauteille

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.