Rakas äitini, olet aina ajatuksissani

Kun äitienpäiväaamuna tulin Sinua tervehtimään, olitkin jo ehtinyt aloittaa kahvipöydän kattamisen.

Kaikesta päätellen Sinua kauan liehitellyt herra Parkinson on isän kuoleman jälkeen ottamassa Sinusta yliotteen: nytkin olit ajoissa hankkinut kiiltäväpintaisen hedelmäkakun sekä monta lajia pikkuleipiä – tosin kakun liivatepäällys oli osittain homeessa eikä jäljellä ollut kovin monta pipariakaan...

Pöydässä olivat parhaat kahvikuppisi: kaunis kiinalaisvalmisteinen teekuppi, joka ainoana oli jäljellä häälahjaksi vuonna 1937 saadusta astiastosta – se oli yksivärisen teevadin kanssa oikeastaan tyylikäs korvattomanakin. Jokainen kuudesta kuppiparista oli eri vuosikymmeneltä, sehän on niin trendikästä nykyään.

Kerroit pesseesi astiat, mutta yhden kupin pohjalla oli rusinasopan jäännöksiä, toisessa kai kuivahtanutta piimää...

Kahvilusikoita olit löytänyt vain neljä, kaksi leivoshaarukkaa teki lusikan virkaa – hienosokerikulhossa oli jodisuolaa, jonka vaivihkaa otin pois pöydästä ja korvasin palasokerilla.

Yllätyin, kun olit kutsunut yhden, minulle melko tuntemattoman vieraan – tarkoitushan oli viettää tämä juhlapäivä kahden kesken.

Kun tämä nainen saapui, hän kehui lipevästi Sinun hyväsydämisyyttäsi – olithan monta kertaa antanut hänelle rahaakin ja aina hän oli saanut tulla luoksesi kuin kotiinsa.

Suonet, Äiti, anteeksi, kun käskin vierastasi poistumaan ja tulin jopa uhanneeksi häntä viranomaisilla hänen mainittuaan Sinun luvanneen kaiken irtaimen omaisuutesi hänelle. Edes herra Parkinson ei ole Sinua uskoon käännyttänyt, mutta tuo nainen sitä yritti!

Jäätyämme kahden tarkastin pankkitilisi saldon ja totesin, ettet sentään ollut taivasosuudestasi isoja summia maksanut. Näytit helpottuneelta – kenties olit pelännyt tuota ihmistä...

Joka päivä Sinua ajattelen – toisinaan tulet mieleeni jonkin lempimusiikkisi myötä, joskus taas valokuvat saavat kaipuun ryöpsähtämään esiin kyynelin. Olet ollut poissa jo yli kaksikymmentä vuotta, mutta rakastan Sinua yhä !

Olen jo vanhempi kuin Sinä silloin kuin poistuit maailmaasi. Joskus tämä vanheneminen purkautuu turhanpäiväisenä kiukustumisena. Uskon ainoan lapseni ymmärtävän minua niinäkin hetkinä!

Eeva-Liisa Silvennoinen

Petäjävesi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Mielipide: Yksinäisyyden tunne on otettava vakavasti

Mielipide: Edunvalvonta toimii

Mielipide: Nuorille tietoa oppivelvollisuuden uudistamisesta

Lyhyet

Lyhyet

Mielipide: Vanhemmat ja koulu ovat lasten osallisuuden vahvistajia

Mielipide: Eroon meluisista vesiskoottereista

Mielipide: Sanojen alkuperä jää liian usein hämäräksi

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.