Rakentajatko päteviä lukioverkon kehittäjiä?

Lukiouudistuskeskustelussa on käynyt selväksi, että Haahtela Oy:ssä tehty kehittämissuunnitelma on laadittu puhtaasi taloudellisin perustein. Konsultit ovat hahmottaneet eri tilavaihtoehtojen kustannuksia ja verranneet niitä toisiinsa. Näiden pohjalta koulutuskuntayhtymässä on valittu jatkoon neljä vaihtoehtoa, joiden joukossa ovat kuntayhtymälle halvimmiksi tulevat mallit.

Keskustelua seuratessani jäin pohtimaan, keitä lukioverkkoselvityksen tehneet henkilöt ovat ja millainen on heidän koulutus- ja kokemustaustansa. Kävi ilmi, että selvityksen tekijät ovat koulutukseltaan rakennusarkkitehti ja rakennusmestari ja heidän työtään ohjannut dosentti on tekniikan tohtori, jonka väitöskirja käsitteli tilamitoitusta. Tällaisen koulutustaustan omaavilla asiantuntijoilla on varmasti hyvä kompetenssi tilojen suunnitteluun.

Lukioverkon kehittämisessä on kuitenkin ensisijaisesti kyse aivan muusta kuin tiloista, jos toki toimivat tilatkin ovat tärkeät. On siis kummallista, että selvitys on haluttu teettää rakentamisen ja tilakysymysten ammattilaisilla. Päivänselvää on, että ilman kasvatuksen ja koulutuksen sisältöosaamista ei ole mahdollista ymmärtää lukiokoulutuksen tehtävää, merkitystä ja toimintaedellytyksiä. Ilmeisesti juuri sisältöosaamisen puuttumisen vuoksi ei samassa yrityksessä tehtyä kirjastoverkkoselvitystä voitu koskaan toteuttaa.

Kasvatuksen ja koulutuksen asiantuntijoilla on riittämiin tietämystä muun muassa siitä, millaisen riskin oppilaitoksen koon kasvattaminen muodostaa niille oppilaille/ opiskelijoille, jotka tarvitsevat erityistä tukea ja ovat vaarassa joutua ongelmiin. Esimerkiksi muutaman viikon takainen puukotus Alahärmän lukiossa ja Jokelan kouluampuminen kertovat siitä, kuinka vaikeaa opiskelijan pahoinvointia on havaita pienemmässäkään lukiossa. Näitä esimerkkejä on jo kertynyt liian monta!

Lukioverkon kehittämisen lähtökohdat koulutuskuntayhtymässä ovat kummalliset. Kun lukiokoulutus siirrettiin kuntayhtymälle, siellä luvattiin monen monta hyvää lukioiden kehittämiselle. Nämä lupaukset ovat nyt tyystin unohtuneet eikä kukaan halua ottaa niistä vastuuta. Asianomaiset henkilöt ovat pyörtäneet puheensa. Mielenkiintoista on myös, että lukiokoulutuksen tulosaluejohtaja Antti Rastela totesi taannoin kunnallisvaalivideossaan, että 500 oppilasta on maksimaalinen koulun koko yläkoulussa. Sitä suurempi koulu ei hänen mukaansa toimi. Tapahtuukohan lukioon siirryttäessä jotain merkillistä, kun lukioasteella ei 1 200 opiskelijan koulu olisikaan enää ongelma?

Haastan lukiokoulutuksen kohtalon ratkaisevia päättäjiä tarkoin pohtimaan kantaansa. Päätös ulottuu pitkälle tulevaisuuteen. Sillä on vaikutusta monen jyvässeutulaisen nuoren ja heidän perheidensä elämään sekä opettajien työhön. Lukiokoulutuksen parhaita asiantuntijoita ovat lukiolaiset ja heidän opettajansa. He ovatkin selvästi ilmaisseet, mitä mieltä ovat suurlukiosuunnitelmasta. Outoa on, että heidän näkemyksensä on tyystin ohitettu.

PÄIVI VUORINEN-LAMPILA

koulutuksen tutkija

Jyväskylän yliopisto

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.