Reaktio yhteiskunnan pahoinvointiin?

Aino Käyhkö kirjoitti (Ksml 3.12. 2014) masennuksesta. Tarttuuko masennus? ”Hulluus tiivistyy joukossa.”Ehkä myös masennus? ”Seura tekee kaltaisekseen.”

Hämmästyttävää, kuinka lujasti ennakkoluulot ja pinttyneet käsitykset pysyvät vallalla. Ennen vanhaan mielisairaat eristettiin muusta yhteiskunnasta. Tutkimuksen mukaan mielenterveyskuntoutujaa ei kaivata naapuriksi

Moniko työnantaja suostuu palkkaamaan mieleltään sairaan? Kuka haluaa vapaaehtoisesti olla tekemisissä masentuneen kanssa? Moni kääntää selkänsä, sulkee silmänsä ja korvansa, monta ovea sulkeutuu. Jopa ystävät ja läheiset vieroksuvat depressioon sairastuneen seuraa. Ihminen jää yksinään ja eristäytyy neljän seinän sisälle.

Masennus ei ole synnynnäistä, ei perinnöllistä – taipumus siihen on. Paljolti riippuu olosuhteista ja elämänkokemuksista, puhkeaako piilevä ominaisuus sairaudeksi.

Depressio ei ole tarttuvaa. Läheisriippuvuutta se saattaa aiheuttaa. Sen takia läheiset alkavat ehkä aikaa myöten oireilla tavalla tai toisella, vaikkapa somaattisesti. Masennus on yksilöllistä, sen syyt ovat moninaiset. Pitkään jatkuneena se kerää ympärilleen muita psyykkisiä ja fyysisiä oireita.

Tänä päivänä on tarve diagnosoida. Se helpottaa ja nopeuttaa tapauksen käsittelyä. Kukaan ei ajattele, että tullessaan leimatuksi ihminen menettää osan yksilöllisyyttään. Diagnoosin myötä häneen yhdistetään depressioon yleisesti liittyviä piirteitä, häntä käsitellään osana massaa.

Harvoin pysähdytään miettimään, mitä masennus juuri tämän ihmisen kohdalla on. Ammattiapu jää usein pelkän reseptin ja lääkepurkin varaan. Lääkkeet saattavat lievittää oireita mutta eivät poista masennuksen syytä, eivät paranna.

Osalle lääkkeistä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. On todettu, että vain yhdessä terapian kanssa lääkehoidosta on todellista hyötyä. Resurssien puutteessa moni jää terapian ulkopuolelle.

Olisi suorastaan ihme, jos ei tämän päivän maailmassa yhä useampi voisi henkisesti pahoin. Varsinkin nuoret ja herkät ihmiset ovat alttiita ympäristön vaikutuksille.

Masennus on terve reaktio yhteiskunnan pahoinvointiin. Se on elimistön suojautumiskeino – pakollinen pysähtyminen kiireen ja melun, paineen keskellä – samoin kuin mikä tahansa fyysinen sairaus.

Masennus saattaa olla myös suunnaton luovuuden lähde – mielen tyhjentymistä ja hiljaisuuden kuuntelua. ”Vain pimeydessä näkyvät tähdet, vain hiljaisuudessa kuuluu laulu” (Maaria Leinonen).

On annettava itselleen oikeus olla masentunut. Pitää tunnustaa, tunnistaa ja tuntea perin pohjin oma masennus, uskaltaa puhua siitä, hakeutua paikkoihin, joissa saa olla oma itsensä.

Tutkimuksen mukaan itsestään ja ongelmistaan puhuminen on sinänsä terapeuttista. Hyväksymisen jälkeen on aika toimia ja taistella. Masennuksesta toipuminen ei käy käden käänteessä. Joillekin se on elämän mittainen matka.

Ystävä tai läheinen voi antaa voimaa masentuneelle kuuntelemalla, olemalla ihminen ihmiselle, kulkemalla pätkän matkaa rinnalla ja pitämällä kädestä – elämässä kiinni. Vertaisryhmässä jaetaan kokemuksia ja etsitään selviytymiskeinoja saman pöydän ääressä. Siellä kukaan ei kysele papereita. ”Vain yhdet ovat tarpeen – ihmisen paperit. Ne saadaan vain yhdessä elämällä, ihmiseksi kasvamalla” (Aino Suhola).

Päivi Eliisa Ala-Mutka

Mieli Maasta -ryhmä

Jyväskylä

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Keski-Suomi säilyy tulevaisuudessakin

Soteuudistuksen palattava juurilleen

Lyhyet

Kirjakarkki on kiva palkka

Vanhan Kirjan Talvi on nimenä vakiintunut

Jyväskylään mahtuisi uusi kirjallisuustapahtuma

Suomi ei tarvitse mitään hyökkäys- aseita

Lyhyet

Lyhyet

Kiitos Palokan terveyskeskukselle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.