Kiitos Pertti Perämäen koskettavasta kirjoituksesta ”Kuinka osaisin rukoilla kaikkivaltiasta” (KSML 28.5.). Perämäki oli hienosti sanoittanut ihmisen tuntoja, rukous oman lapsen konfirmaatiotilaisuuteen tuli minua lähelle perheenisänä.
Joku on sanonut rukouksen olevan kuin hengittämistä. Uskovalle sen tulisi olla luontainen osa uskon harjoittamista. Rukous on suhdetta, joka lähtee Isästä. Jeesus opetti rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa!” Rukous tulee luonnostaan, kun tuntee Isän.
Tutkimukset kertovat rukoilemisen eduista. Rukous rentouttaa, rauhoittaa, antaa turvallisuuden tunteen ja voi tuoda jopa terveyshyötyjä rukoilijalle. Rukouksessa ihminen voi kuvailla syvimmät ajatuksensa Jumalalle ja jättää taakkoja pois hartioiltaan. Sekin joskus auttaa, kun muotoilee sanallisesti ongelmansa. Ymmärrys asiasta voi lisääntyä ja voi saada uusia näkökulmia.
Raamattu kertoo, kuinka Jeesus ja Pyhä Henki myös rukoilevat uskovan puolesta. Rukous onkin heittäytymistä yhteistyöhön kolmiyhteisen Jumalan kanssa. Rukouksessa toimivat yhdessä Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Oma merkittävä kokemukseni rukouksen voimasta oli muutama vuosi sitten läheiseni sairastuttua vakavasti. Tilanne oli huolestuttava.
Minä rukoilin ja monet tuttavani rukoilivat. Oli helpottavaa jättää vaikea terveydentilanne Jumalalle. Lopulta tapahtuikin jotain selittämätöntä, jonka edessä lääkäri totesi useamman kerran: ”Mitä ihmettä on tapahtunut, tämä ei voi olla totta”. Koin Jumalan vastanneen rukouksiin ja läheiseni terveys palautui.
Timo Koivisto
Jyväskylä, Palokka
Jos luet kommentteja tai kirjoitat niitä, muut käyttäjät voivat nähdä, milloin olet kirjautuneena palveluumme. Jos haluat, etteivät muut näe paikallaoloasi, voit estää sen asetuksista. Jos haluat vaihtaa nimimerkkiäsi, voit tehdä sen täältä.