Säilyykö Suomen maaseutu?

Kansanedustajan lähestymisen pitäisi olla helppoa. Hehän ovat kansan edustajia ja kuuntelevat herkällä korvalla pienten kansalaisten toivomuksia ja jos suinkin mahdollista, pyrkivät niitä myös toteuttamaan. Vaikeaa se kuitenkin on, mutta nyt on pakko uskaltaa.

Rohkenen pyytää opetusministeri Henna Virkkuselta selvää ja kiertelemätöntä vastausta kysymykseen: Onko valtiovallan tavoitteena pitää Suomen maaseutu ja sen pienet kylät asuttuina ja elinkelpoisina? Jos vastaus on kielteinen, on tämä kirjoitukseni turha.

Petäjävedellä, Jämsässä, Viitasaarella, Kangasniemellä ja monilla muilla paikkakunnilla odotetaan pelolla tulevaa joulukuun 14. päivää. Silloin asutuskeskuksissa runsaiden palveluiden äärellä asuvat valtuutetut päättävät siitä, supistetaanko palveluja taajamissa, vai lakkautetaanko pienten kylien ainoat palvelupisteet, koulut.

Antaessaan maaseudun kylien kannalta noin tärkeän päätöksen kunnallispoliitikkojen vapaasti tehtäväksi, valtiovalta mielestäni antoi luvan maaseudun autioittamiselle.

Ottaessaan kunnilta pois pienille kouluille "korvamerkityt" valtionosuudet, valtiovalta kehoitti säästämään lakkauttamalla ne pienet koulut. Ja kun koulu lakkautetaan, rakennus myydään enemmän tarjoavalle, jolloinka kylä menettää yhteisen juhla- ja kokoontumispaikkansa. Kylän yhteisöllisyys tuhoutuu. Lapsiperheet muuttavat pois ja uusia asukkaita ei tule.

Jorma Ollila sanoi 1.12.09 Jyväskylässä luennollaan mm. näin: "Yhteisöllisyys ja sosiaalinen yhteenkuuluvaisuus ovat suomalaisen yhteiskunnan keskeisiä arvoja, Ne ovat pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan vahvuuksia, joita on vaalittava ja vahvistettava".

Keskisuomalaisen pääkirjoitus päättyi 6.12.09 näin: "Suomen ei tule jättää osaa alueistaan ja sen asukkaista oman onnensa nojaan myöskään inhimillisestä näkökulmasta katsottuna".

Kauniita sanoja, jotka ovat katteettomia, jos valtiovalta ei anna kunnille rahaa maaseudun elinvoimaisena pitämiseen ja jos itsekkäille ja raukkamaisille taajamien etujen ajajille annetaan lupa säästää sieltä, missä on vähimmän säästettävää. Jos pienellä kylällä on liian vähän koulussa lapsia, lisää saadaan taajamista. Ei koulukyyti taajamasta kylälle ole yhtään sen kalliimpi kuin kylältä taajamaan.

Yli varojemme olemme eläneet, kun hyvinä aikoina olemme rakentaneet kaikenlaisia kalliita halleja ja mukavuuslaitoksia, joita emme pysty ilman velan ottamista ylläpitämään. Säästettävä on, mutta säästetään sieltä, missä palveluita on enimmän, taajamien palveluista ja maksetaan enemmän veroja! Se olisi meille kaikille kunniaksi.

Jos vastaus ministeri Virkkuselle esittämääni kysymykseen on myönteinen, pyytäisin mahdollisimman pikaista vastausta myös kysymykseen: Mitä valtiovalta aikoo tehdä lopettaakseen tai ainakin hidastaakseen onnetonta ja peruuttamatonta pienten koulujen lopettamisintoa?

JAAKKO PALMU Jyväskylä, Oravasaari

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Keski-Suomi säilyy tulevaisuudessakin

Soteuudistuksen palattava juurilleen

Lyhyet

Kirjakarkki on kiva palkka

Vanhan Kirjan Talvi on nimenä vakiintunut

Jyväskylään mahtuisi uusi kirjallisuustapahtuma

Suomi ei tarvitse mitään hyökkäys- aseita

Lyhyet

Lyhyet

Kiitos Palokan terveyskeskukselle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.