Savirannan talo ei naurata

Vilpitön pyyntö Jyväskylän kaupunginteatterin johdolle: haudatkaa nopeasti ”pottukomedianne” Savirannan Talossa lisävahinkojen minimoimiseksi.

Teatteritalon eteen kaartavat maalaisbussit taitavat olla taloutenne kivijalkaa, mutta kun busseissa palailee kotiin hölmistynyt, aliarvioiduksi itsensä tunteva pottukansa, se näkyy kassassa vääjäämättä.

Näyttelijän urasta haaveilevan sukulaistytön patistan kyllä Savirantaa ihmettelemään: tällainenkin keikka voi olla edessä ja sekin on tehtävä. Oli tässäkin se katharsis: lopussa näyttelijät ja katsojat jakoivat puhtaan yhteisen helpotuksen tunteen: ohi on.

Näytelmän kirjoittajan patistaisin Oriveden opiston draamakurssille, ihan sille perus-.

Taisi loppua aika ja syntyi hätäidea ”karnevalistisesta” maalaiskomedioiden kliseiden paisuttelusta Lea Klemolan Kokkola-näytelmien absurdissa hengessä.

Ei mennyt ihan putkeen. Taiteessa hyvät aikeet eivät auta yhtään enempää kuin putkimiehen työssä: jos juttu tai putki ei vedä, homma alkaa haista.

Alapäähuumoriin oli nyt satsattu isosti. Se on vain näennäisesti helppo laji (aina joku tirskuu), mutta vaatiikin hyvät, yllättävät vitsit, joilla kainompikin pannaan nauramaan.

Tuijotin Savirantaa raavaassa miesporukassa, jossa tätä lajia osataan arvostaa. Ei yhtään naurunremahdusta, vain syvenevä vaivaantuneisuus.

Oliko tämä näytelmän tavoite? Jos ei, on jonkun arvostelukyky pettänyt pahemman kerran.

Jos oli, on jonkun parempi paikka jonkun todella kokeilevan teatterin taiteellisessa johdossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lukijan kuva

Lukijan kuva

Honkonen ja keskusta ovat unohtaneet suomalaiset

Etusijalle lapset ja nuoret

Opiskeluhuollon kysyntä kasvaa

Miksi nuori haluaisi äänestää vaaleissa?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.