Setan leffatempauksesta illaksi kirkkoon?

Keskustan kirkossa oli lauantai-iltana viikkomessu. Se toimitettiin pyynnöstä saada hengellistä ohjelmaa Jyväskylän Setan järjestämän Vinokino-elokuvatapahtuman yhteyteen. En ollut uskoa silmiäni, kun lehdestä aiheesta luin - joten päätin mennä paikalle.

Kirkkoon rantautui kourallinen ihmisiä. Tunnelma oli lämmin ja avoin, kuten yleensäkin messuissa on tapana. Silti ei ollut mukava olla. Päässäni pyöri yksi kysymys koko lyhyen ohjelman ajan: miksi tällainen messu tarvitaan?

Illan sanoman ydin oli odotetusti hyväksyminen ja yhteys. Mikäpäs muu. Ei ole yhteyttä ilman rakkautta eikä rakkautta ilman hyväksyntää. Kaunis ajatus, mutta käsittämätön tässä yhteydessä: mitä yhteyttä siitä syntyy, kun messuja aletaan kohdentaa aina vaan pienemmille ja mitä erilaisimmille täsmäryhmille?

Saammeko me ylipainoisetkin pian oman messun, jossa meidän heikkouksiimme ja addiktioihimme tarjotaan lientävää lohdutusta vastaanottavan Jumalan armosta? Ei tässä maailmassa ylensyönnin syntisetkään kovin suurta yhteyttä ja hyväksyntää koe (tosin ei samassa mitassa synnillistetäkään kuin vaikkapa Setan jäseniä, sen pahoitellen myönnän).

Mutta rakkaat kristityt ja kirkon päättäjät: syntyykö yhteys todella näin? Suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan? Että vain samanmieliset ja samoissa olosuhteissa elävät kokoontuvat yhteen ja rohkaistuvat pysymään erilaisina (lue: erillään)? Sinkut, nuoret, seniorit, nyt siis homot ja lesbot... Miten tähän kaikkeen mahtuu Raamatun ajatus: "Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat leipää yhdessä ja rukoilivat" (Apt.2:42)? Kaikki yhdessä. Erilaiset ja samanlaiset syntiset.

En ymmärrä seksuaalivähemmistöille kohdennettua messua. Ajatus on toki humaani mutta kristillisesti korni. Miksi homot ja lesbot eivät voi tulla muiden kristittyjen mukaan sunnuntaiaamun messuun? Sanomahan on yksi ja sama kaikille armoa ja anteeksiantamusta sekä parannuksen tekoa tarvitseville. Siis meille jokaiselle!

Vinokinon ohessa ollut viikkomessu teki minut murheelliseksi. Saarnaaja puhui kuolemasta, yhteydestä, hyväksynnästä, mutta ei evankeliumin perussanomasta: elämästä ristin yhteydessä!

Eikö edes messuissa voi vielä odottaa puhuttavan ennen muuta siitä? Sillä kuuluuhan homoille ja lesboillekin sanoma tiestä, totuudesta ja elämästä - hänestä joka on Persoona ja joka vain voi meidät yhdistää niin Jumalaan kuin toisiimme.

JORMA POLLARI hämmentynyt seurakuntalainen Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Tarvitsemme nopeat yhteydet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyseo käräjäoikeuden kodiksi

Hoitajamitoitus-vääristelyä

Suomessa on hyviä ja huonoja maahanmuuttajia

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.