Seurakunnilla vastuuttomia metsänhakkuusuunnitelmia

Suomen evankelisluterilaisen kirkon tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä, mutta paikallisten seurakuntien toimet osoittavat päinvastaista. Keskisuomalaiset seurakunnat suunnittelevat hakkuita useisiin yli satavuotiaisiin metsiin esimerkiksi Keuruun Koipimäessä, Saarijärven Löytänänrannassa ja Laukaan Kuusaassa huolimatta näiden alueiden osoitetuista luontoarvoista.

Metso-suojelussa maanomistaja saisi alueista täyden korvauksen, silti seurakunnissa on päädytty ennemmin avohakkuisiin.

Vastakkain ovat lopulta taloushyötyjen saavuttaminen lyhyellä tähtäimellä ja elämän suojeleminen vuosisadoiksi eteenpäin.

Tässä asiassa seurakunnilla olisi mahdollisuus olla edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä matkalla kohti yhteiskuntaa, jossa luonnon ja ympäristön hyvinvointi ymmärretään ihmiskunnan olemassaolon kannalta välttämättömäksi.

Metsien käsittelyn intensiteetti Suomessa on ollut vuosikymmenten ajan luonnon sietokyvyn kannalta kestämätön, ja tästä johtuvaa metsälajien sukupuuttovelkaa maksetaan vielä pitkään.

Viime vuonna julkaistu lajien Punainen kirja kertoo samaa – uhanalaisten lajien määrä jatkaa lisääntymistään, ja tärkein yksittäinen syy uhanalaistumiskehitykselle ovat metsäelinympäristöissä tapahtuneet muutokset. Lisäksi viime vuosina rajusti lisääntyneet talousmetsien hakkuut ovat pienentäneet Suomen metsien hiilivarastoja merkittävästi, tilastoi Tilastokeskus.

Kirkko on kartoittamassa seurakuntien omistamien maiden tilaa ja arvoa hiilinieluina tämän vuoden loppuun mennessä. Tämän jälkeen on tarkoitus laatia suunnitelma ja suositus, jonka avulla seurakuntien metsiä voidaan hoitaa kokonaiskestävästi ja hiilivarastoja kasvattaen.

Tässä tilanteessa seurakuntien vanhojen metsien hakkuut vaikuttavat vähintäänkin epäilyttäviltä, ikään kuin paikallistasolla olisi kiire suorittaa hakkuut oman mielensä mukaan ennen valtakunnallisten suositusten julkaisua.

Ymmärrämme, että tilanne ei ole näissä seurakunnissa helppo tulojen vähentyessä ja kulujen kasvaessa. Kuitenkin kun avohakkuiden vaihtoehtona olisi taloudellisesti yhtä kannattava Metso-suojelu, on seurakuntien päätöksiä vaikea hyväksyä.

Vastakkain ovat lopulta taloushyötyjen saavuttaminen lyhyellä tähtäimellä ja elämän suojeleminen vuosisadoiksi eteenpäin.

Vanhojen metsien hakkuusuunnitelmista vastuussa ovat seurakuntien lisäksi myös Metsäkeskus, metsänhoitoyhdistykset ja metsäyhtiöt, joiden kanssa hakkuiden käytännön suunnittelu ja toteutus on tehty.

Nyt jos koskaan on viimeinen hetki säilyttää hakkuilta säästyneet vanhat metsäalueet, ja alueiden mukana metsien arvokkaat lajit ja ilmastonmuutosta hillitsevä hiilivarasto.

Vetoamme keskisuomalaisiin seurakuntiin, ettei vanhoja, luonnonarvoiltaan merkittäviä metsäkohteita tuhottaisi, vaan alueet myytäisiin mieluummin Metso-suojeluun. Vetoamme myös näiden seurakuntien jäseniin, jotta he veisivät tätä viestiä eteenpäin seurakuntiensa päättävissä asemissa oleville henkilöille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.