Sote-keskustelussa pitää puhua myös sosiaalipalveluista

Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelutyö etenee ja maakunnallisia malleja kehitetään joka puolella KYS-erva-aluetta. Julkinen keskustelu on keskittynyt lähes pelkästään terveydenhuoltoon, siksi haluamme tuoda esiin näkemyksemme sosiaalipalvelujen merkittävyydestä sote-uudistuksessa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen tulee toteuttaa siten, että sosiaalihuolto on tasavertaisessa asemassa terveydenhuollon kanssa. Kyse on sekä sosiaalipalveluista että terveyspalveluista ja niiden perustasolla tehtävästä yhteistyöstä. Sosiaalipalvelujen osuus sosiaali-ja terveyspalvelujen budjetista on lähes puolet; siten sosiaalipalvelut ovat myös taloudellisesti merkittävä osa tästä kokonaisuudesta.

Sosiaalipalveluilla on oma erityinen roolinsa kansalaisten elämässä; sosiaalipalvelut ovat ns. viimesijaisia palveluja, joista ei asiakkaita pääsääntöisesti ohjata enää mihinkään.

Myös sosiaalilainsäädännön käsittelyaikarajat asettavat omat vaatimuksensa sosiaalipalveluille. Sosiaalihuollon lainsäädäntö on nyt voimakkaassa muutoksessa (mm. sosiaalihuoltolaki, lastensuojelulaki), mikä asettaa omat reunaehtonsa sille, miten sosiaalipalvelut jatkossa järjestetään.

Sosiaalipalveluissa keskeistä on yhteisöllisyyden ja paikallistuntemuksen säilyttäminen.

Sosiaalityötä ja sosiaaliohjausta ei voi tehdä mielekkäästi ilman selkeää yhteyttä asiakkaan asuinympäristöön. Jatkossa on myös varmistettava alueen asukkaiden vaikutusmahdollisuudet sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen ja kehittämiseen.

Asiakkaiden näkökulmasta oleellista on turvata sosiaalipalvelujen saatavuus myös reuna-alueilla; palvelujen siirtyminen sähköisiksi vaikeuttaa niiden saatavuutta, sillä toimivia tietoliikenneyhteyksiä ei vielä ole kaikkialla maaseudulla. Paikallisen tason tilanteen huomiointi päätöksenteossa ja suunnittelussa tulee varmistaa jo sosiaali- ja terveyspalvelujen mallia luotaessa.

Sosiaalipalveluissa kyse on suurelta osin viranomaistoiminnasta. Siksi on perusteltua tuottaa ne julkisen sektorin toimintana. Yksityiset sekä järjestöiltä ostettavat palvelut täydentävät tätä toimintaa. Myös yksityisten palvelutuottajien ja järjestökentän näkökulmat on huomioitava palvelutuotannon rakentamisessa (YVA-arviointi).

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyön tiivistyessä vaarana on niiden eriytyminen kunnan muista palveluista kuten perusopetuksesta ja varhaiskasvatuksesta. Tämäntyyppistä kehitystä pitäisi pystyä ehkäisemään ennalta jo varhaisessa vaiheessa.

Sote-uudistuksessa on muistettava, että kuntalaisten eri palvelujärjestelmien palvelujen saatavuus rakentuu yhteistoimintaan esim. kuljetusten ja palvelupisteiden sijoittumisen osalta (esim. koululais- ja vammaiskuljetukset, palvelupisteiden rakentaminen/keskittäminen, ruokahuolto).

Liikenneyhteydet haja-asutusalueiden ja palvelupisteiden välillä vaativat logistiikkaa ja paikallistuntemusta silloin, kun tavoitellaan taloudellisia säästöjä.

Myös erityispalvelujen (vammaispalvelut, päihdepalvelut, asumispalvelut) asema on turvattava sote-uudistuksessa.

Sosiaalipalvelut ovat tyypillisesti ”ihmisläheistä” palvelua, joita tekemään tarvitaan koulutettua ja kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä, jotta palvelut voivat toteutua laadukkaasti.

Asiakastyöhön tarvitaan riittävästi työntekijöitä; asiakkaan kohtaamista ei voi siirtää tietokoneelle. Sosiaalialan ammatillinen osaaminen on turvattava myös johtotehtävissä, siten varmistetaan perustyötä tekevien työntekijöiden ammatillinen tuki esimiehiltä.

Annemaria Perttula

puheenjohtaja

Talentia Keski-Suomi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Pakkia parkkihallille

Jyväskylä ansaitsee kasvun

Tarton rauhasta 100 vuotta

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Mielipide: Suomen tulevaisuus nojaa osaamiseen

Hyvinvointivaltion tulevaisuus

Lyhyet 24.5.

Lyhyet 24.5.

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.