Sote-uudistus vaatii rahoitusratkaisun

Suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän erikoisuus on kuntien keskeinen rooli terveydenhuollon järjestämisessä. Kuntien kilpailukykyä ja taloudellista kantokykyä pyritään nyt kasvattamaan yhdistämisratkaisuin, joita perustellaan myös kasvavilla sosiaali- ja terveystoimen haasteilla.

Vahvojen kuntien tavoite on kuitenkin osa kovenevaa politiikkaa, joka ei välttämättä lainkaan edistä sote-palvelujen saatavuutta ja vaikuttavuutta. Kuntien itsenäisyys- ja elinvoimakamppailuun liittyy rakenteellinen kannuste ulkoistaa, yksityistää tai laiminlyödä sote-palveluita.

Palvelurakenteen ja rahoitustavan tulee vähentää alueellista epätasa-arvoa ja kuntien houkutusta epäterveeseen verokilpailuun kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella.

Siirtyminen keskusjohtoisesta ohjauksesta valtionapujen yleiskatteellisuuteen ja normiohjaukseen käynnisti aikoinaan kehityksen, joka nyt on kärjistynyt avoimeksi resurssien, saavutettavuuden ja tasa-arvon kriisiksi. Usko, että kunnissa parhaiten tunnettaisiin väestön tarpeet ja haluttaisiin niihin vastata, osoittautui petolliseksi.

On paradoksaalista, että tietämyksen kasvaessa päätösten asiantuntemattomuus ja lyhytnäköisyys näyttää vaihtoehdottomuuden nimissä lisääntyvän.

Sote-palvelut on ajettu altavastaajan asemaan ja reagoivaan toimintatapaan. Laajimman hyödyn toimintoja, kuten sairauksien ennaltaehkäisyä, karsitaan kriisissä aina ensiksi. Tämä ei voi olla kestävää kehitystä.

Orpon työryhmän esittämät ratkaisumallit perustuvat enemmän valta- kuin hyvinvointipolitiikkaan: sote-ratkaisuillakin pyritään edistämään kuntien yhdistymistä ja kilpailukykyä, ei niinkään väestön hyvinvointia ja terveyttä.

Samaan aikaan terveys- ja sosiaalipoliittista tutkimusta supistetaan ja siirretään tutkimusresursseja tiiviimpään poliittiseen ohjaukseen. Tiedolla ja tosiasioilla ei näköjään ole arvoa, jos poliittinen tavoite on niitten vastainen.

Isäntäkuntamalli on omiaan syventämään hyvinvointipolitiikan tietotaidon alistamista muihin tarkoitusperiin ja kriisiytyneitten toimintakulttuurien rakenteisiin sekä heikentämään demokratiaa.

Sote-kokonaisuuksien toimivuus ja taloudellisuus edellyttää toiminnallisista lähtökohdista rakentuvaa mittakaavaa. Sote-ratkaisun eri tasoiset, hallinnollisesti sekavat ja osittain päällekkäiset, epäsuorasti hallinnoidut järjestäjätahot voivat pahimmillaan vaarantaa varsinkin erikoissairaanhoidon toimintakykyä.

Päivystysasetus ja potilasdirektiivin edellyttämä lainsäädäntö liittyvät kiinteästi palvelurakenneuudistukseen, mutta niiden valmistelua ei toteuteta julkisuudessa. Tämä hämmentää ja hämärtää tilannetta. Tavoite lienee hävinnyt tekijöiltäänkin näkyvistä.

Rahoituksen monikanavaisuusongelma näyttää “suuresta uudistuksesta” kokonaan unohtuneen. Ei ole yhdentekevää, kuka laskuttaa ketä, mistä ja kenen rahoista. Inhimillisiä ja taloudellisia resursseja ei riitä hukattavaksi päällekkäisiin järjestelmiin, osaoptimointeihin, markkinoitten liikevoiton kasvattamiseen ja palvelujärjestelmän eriarvoistamiseen.

Sote-uudistus jää torsoksi, ellei tähän uhkaan puututa. Orpon työryhmän kaavailemat isäntäkunnat ja sote-alueet ovat enimmältä osin liian pieniä kokonaisuuksia yksikanavaisen rahoituksen toteuttamiseksi.

Toisaalta erva-alueiden koordinointitehtävää on palvelurakenneuudistuksessa tarkoitus merkittävästi vahvistaa. On vaikea ymmärtää, miten se toteutettaisiin ilman rahoituksellista vaikutusvaltaa.

Yksikanavainen rahoitus on toteutettava palvelurakenneuudistuksen yhteydessä. Siihen liittyvä järjestämisvastuu on keskeisimmiltä osiltaan siirrettävä samalle elimelle. Valtakunnallisesti tämä toteutuu parhaiten erva-alueitten puitteissa.

Kokonaisvastuun delegoiminen pienemmille alueille on selvitettävä harkitusti ja kokeilulähtöisesti. Sote-järjestelmän rahoitus on järjestettävä pääosin valtionverotuksen ja kela-rahojen kautta laskennallisin perustein. Kosmeettiset uudistukset eivät enää riitä eikä aikaa ole hukattavaksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Yksinäisyyden tunne on otettava vakavasti

Edunvalvonta toimii

Nuorille tietoa oppivelvollisuuden uudistamisesta

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Mielipide: Vanhemmat ja koulu ovat lasten osallisuuden vahvistajia

Mielipide: Eroon meluisista vesiskoottereista

Mielipide: Sanojen alkuperä jää liian usein hämäräksi

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.