Suomalaisuus on osa kansainvälisyyttä

Suomalaisuuden symbolit, siniristilippu ja leijona tai ”sisu, sauna ja Sibelius”, tulee nähdä suomalaisen elämäntavan symboleina. Elämäntavan, jonka keskeisin sisältö on suvaitsevaisuus ja tasa-arvo sekä toisten ihmisten kunnioittaminen. Suomalaisten on huolehdittava siitä, että omat tunnusmerkit ja arvot yhdistetään juuri näihin merkityksiin.

Suomalaisuus on osa monikulttuurista maailmaa. Se on pidettävä avoimessa kansainvälisessä vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa.

Julkisessa keskustelussa kansainvälisyys ja nationalismi nähdään toistensa vastakohtina unohtaen, että molemmat pitävät sisällään eri asteisia asenteita ja näkemyksiä.

Lähtökohdiltaan nationalismi arvostaa omaa kansallista kulttuuria ja itsemääräämisoikeutta, mutta ei hyväksy vihaa ja väkivaltaa muita kohtaan. Se kunnioittaa ja arvostaa muiden kansojen oikeutta kehittää omaa kulttuuriaan.

Oman kulttuurin tuntemus on tärkeä lähtökohta kansainvälisyydelle.

Omaksutut arvot siirtyvät uusille sukupolville kulttuuriympäristön ja poliittisen käytäntöjen pohjalta. Kulttuuriympäristöön kuuluu etenkin koululaitos, jonka merkitystä arvojen omaksumisessa ei voida aliarvioida: Kouluopetuksen tavoitteiden sisältämä kansainvälisyys-pyrkimys on osa kansallisesti asetettua päämäärää.

Samoin arvoja siirtää media, joka omalta osaltaan ylläpitää ja muuttaa yhteisön arvoja. Poliittinen ympäristö taas paljastaa, kuinka arvoja toteutetaan käytännössä.

Omasta kulttuurista saadaan arvoja ja tapoja, joita yksilöinä viedään kansainvälisyyteen. Ellei ihminen tunne eikä arvosta omaa kulttuuriaan, hänellä on hyvin vähän annettavaa kansainväliseen yhteistyöhön.

Parhaimmillaan kansainvälisessä yhteistyössä ja ongelmien ratkaisemisessa on kyse erilaisten arvojen sulautumisesta toisiinsa sekä myös näiden arvojen kehittymisestä. Yleisesti hyväksytyt aatteet, opit ja tavat sekä kehitystä eteenpäin vievät keksinnöt siirtyvät alueelta toisille ja vain harvoin niitä yritetään estää.

Nationalismista on erotettava kiihkokansallisuus, joka suhtautuu vihamielisesti oman maan kansallisiin vähemmistöihin sekä muihin kansakuntiin.

Se yliarvostaa omia kansallisia arvoja ja kohottaa ne kaikkien muiden arvojen yläpuolelle. Oman vaikutusalueensa sisäpuolella se pyrkii toisenlaisten ja toisinajattelevien ajamiseen paitsioon ja yhteisönsä ulkopuolelle.

Ulkopolitiikassa kiihkonationalismi haluaa yksipuolisesti määrittää arvot ja päämäärät, jotka halutaan lähetystehtävänä viedä muiden kansojen omaksuttaviksi. Kiihkokansallisuudesta aatehistoriassa varoitetaan, että se johtaa sisäpolitiikassa äärioikeiston väkivaltaan ja kansainvälisesti sotiin.

On siis tärkeää painottaa nationalismin terveitä muotoja, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa, ja käyttää niihin liittyviä symbolejamme, etenkin Suomen lippua ja Leijonaa, myös arkisessa elämässämme, jotta niitä ei yhdistetä ääriryhmien toimintaan.

Tapani Huovila

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Masennuseläkkeet ovat kestämättömällä tasolla

Psyyken lääkintä on viimeinen keino

Lyhyet

LyhyetKesätapahtumat kiertoon, rallit Seinäjoelle, tangomarkkinat tänne.Ja Ailamarista kuningatarEn ole koskaan syönyt pizzaa tahi hampurilaista, en ole somessa, mutta pärjäilen. Sh, kun olen vältän näitä.

Kaupunki ei välitä melusaasteesta

Lyhyet

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.