Suomen aatteellisin tahtopoliitikko

Kokoomus jyrää ulkopolitiikassa. Pääministeri Matti Vanhasen ulkopolitiikan harrastuneisuuden ollessa vähäistä, vikkelät kokoomusministerit ovat ottaneet valtatyhjiön haltuunsa ja johtavat ulkopoliittista keskustelua.

Kokoomuksen maanantaina Jyväskylässä piipahtanut "Hei, me puhutaan ulkopolitiikkaa" -kiertue on taitavaa (imago)politiikkaa.

Kokoomuslaisilta löytyy riittävää pelisilmää näytelläkseen ulkopoliittista nöyryyttään kaduilla ja kuppiloissa. Ulkopolitiikan esittämisessä viime vuosisadalle jämähtäneeltä keskustalta tuskin löytyy samaa taktistakaan nöyryyttä. On vaikea kuvitella ulkopolitiikan kehäkettu Paavo Väyrysen hakevan ulkopoliittista oppia pubi-illoista.

Imagopuutteistaan huolimatta nykypoliitikoista mielenkiintoisimpia ja periaatteellisimpia ulkopoliittisia puheenvuoroja on esittänyt juuri

ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen. Ulkoministeri Alexander Stubbin yksinkertaistaessa ulkopolitiikkaa kolmeen kohtaan, pohtii Väyrynen jääräpäisesti puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden käsitteellisiä eroja sekä kansainvälisoikeudellisia näkökohtia.

Väyrynen myönsi taannoin politiikan olevan eräänlaista "käsitteiden manipulointia". Puolueettomuusmuotoilujen kanssa jo 1970-luvulla taiteillut Väyrynen osoittaa jälleen käsitteellistä notkeuttaan vaatimalla puolueettomuus-käsitteen käyttöä synonyymiksi liittoutumattomuudelle. (SK 47/08).

Väyrysen edesottamuksia, kuten kansanedustajan valtakirjan leimaamisjupakkaa, voidaan hyvällä syyllä kritisoida. Silti Nato-kriittiset suomalaiset voivat olla tyytyväisiä Väyrysen ministerin pestiin. Väyrysen valvoessa haukkana hallituskumppanin ulkopolitiikan jokaista pikku nitkahdusta, ei Suomea takuulla salahivuteta kohti Natoa.

Ja kukapa olisi sopivampi ministeri valvomaan Suomen kauppapoliittisten etujen toteutumista kansainvälisissä pelipöydissä, jos ei peräänantamaton jaanaaja Paavo Väyrynen.

Väyrynen on ikuinen vastarannankiiski. Hän ei välitä pääministeri Vanhasen linjauksesta, jonka mukaan keskeneräisistä asioista ei pidä keskustella. Väyrynen keskustelee eli tekee työtään. Myös Väyrysen nokittelu ulkoministeri Stubbin linjauksia kohtaan on piristänyt ulkopoliittista keskustelua. Stubbin ja Väyrysen nokittelu tosin antaa esimakua siitä, millainen jännite tai jopa parlamentaarinen kriisi voisi syntyä, mikäli tulevat presidentit ja hallitukset eivät löytäisi yhteistä ulkopoliittista säveltä.

Väyrynen on piristävä poikkeus myös elämänkerrassaan. Suomalaisista poliitikosta kukaan ei kerro pyrkineensä politiikkaan. Hyväksyttävän puhetavan mukaan poliitikot ajautuvat tai joutuvat vahingossa politiikkaan. Sen sijaan Väyrynen ei ajelehtinut päämäärättömänä ajopuuna politiikkaan. Paavo Väyrynen kertoo teoksessaan On totuuden aika 1 (1993) poliittisen uransa alusta kohtalokkaalla otsikolla "Tie valitsi minut".

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrystä voi kuulla tänään Kauppa- ja kehitysseminaarissa tänään Agorassa kello 10-12.

TIMO J. TUIKKA Suomen poliittisen historian tutkija Jyväskylän yliopisto

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Akkujen metallit kaupan

Kaupunkipyörät ovat osa ketterän kestävää liikkumista

Suomipop, pyörätuolit ja taksien kyydit

Valvonta on yhteistyötä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.