Suomen metsiä pitää käyttää!

Julkisuudessa on kuluvana vuonna esitetty hämmästyttäviä mielipiteitä ja julkilausumia: Meidän pitäisi luopua suunnitelmista hyödyntää voimakkaasti kasvaneita metsävarojamme.

Käytön rajoittamista on perusteltu ilmastonmuutoksella ja luonnonsuojelulla. Ilmastoasioissa meidän valttimme on metsien kova kasvu. Kasvaessaan puusto sitoo voimakkaasti ilmakehän hiiltä, ja tämä tulos saadaan ilmaisella auringon energialla.

50 vuodessa metsiemme kasvu ja samalla hiilensidonta on kaksinkertaistunut. Tämä hämmästyttävä saavutus on perustunut pääasiassa metsien hoitoon ja järkeviin hakkuisiin.

Metsäntutkijain mukaan kestävä hakkuupoistuma olisi lähivuosina 80–85 milj. kuutiota, mikä mahdollistaa suunnitellut metsäteollisuuden laajennukset. Metsämme kasvavat tällä hetkellä 105 milj. kuutiota vuodessa.

Tottakai hakkuumäärän lisääminen vähentää hetkellisesti hiilensidonnan kasvuvauhtia, mutta tämä asia ei totisesti ole tutkijajulkilausumien ja eduskuntapuheenvuorojen arvoinen.

Oikean mittakaavan havaitsemiseksi pitää ajatella puunkäytön lisäyksen työllisyysvaikutuksia sekä arvonlisäyksiä kansantaloudelle.Puurakentamisen lisäämistä kannattavat kaikki ilmastoaktivistitkin, koska puurakennuksessa hiili sitoutuu jopa sadoiksi vuosiksi.

Puurakentamisen materiaaliksi tarvitaan sahatukkeja. Puun kasvattaminen tukin kokoiseksi vie 50–60 vuotta, ja välillä tarvitaan harvennushakkuita. Niistä kertyy kuitupuuta selluteollisuudelle ja latvarankaa energian raaka-aineeksi. Ei-fossiilisen energian tuotantoahan pitäisi kannattaa ilmastonsuojelusyistäkin.

Metsätaloutta on jatkuvasti syyllistetty uhanalaisten lajien vähenemisestä, mielestäni myös perusteettomasti. Melkoinen osa kasvilajien uhanalaistumisesta on johtunut maaseudun elinkeinojen väistämättömistä muutoksista.

Herkät luontokohteet on suojeltu metsälailla tai luonnonsuojelulailla. Valtaosa varsinaisista talousmetsistäkin on sertifioitu, ja metsäammattilaisia on koulutettu kattavasti havaitsemaan ja varomaan arvokkaita luontokohteita. Meillä on myös laaja luonnonsuojelualueiden verkosto.

Luontotutkijat pitävät talousmetsiemme suurimpana puutteena lahopuun vähäisyyttä. Metsäinventointien mukaan lahopuuston määrä talousmetsissä on lisääntynyt.

Uudistusaloille on jätetty jo parinkymmenen vuoden ajan metsäsertifioinninkin edellyttämiä säästöpuita, ja tuulet sekä myrskyt pitävät huolta kaatuneen lahoavan maapuun riittävyydestä.

Talousmetsässä pitää tietysti tuottaa pääasiassa myyntipuuta, mutta viime aikoina on keksitty myös menetelmiä lisätä myös lahopuuta ilman mainittavia taloustappioita.

Metsän suojelun ja talouskäytön vastakkainasettelu on virhe. Oikea menettely on monikäyttö, joka onkin Euroopassa yleisin tapa.

Meillä on kuitenkin yksi myönteinen poikkeus yleiseurooppalaisesta käytännöstä. Se on jokamiehenoikeus, joka mahdollistaa kansalaisten vapaan liikkumisen toisen omistamassa metsässä ja oikeuttaa myös marjojen ja sienien keräämiseen sieltä. Keski-Euroopassa nämä oikeudet on sidottu maanomistukseen.

Puuntuotantomme huima kehitys 1960-luvun alusta lähtien on perustunut siihen, että metsänomistajilla ja koko yhteiskunnalla oli uskoa metsään ja puuhun. Tunnus kuului: ”Puulla parempiin päiviin”. Olisi menneiden sukupolvien työn väheksymista, jos emme hyödyntäisi heidän työnsä ja sijoitustensa mahdollistamia lisääntyneitä hakkuumahdollisuuksia.

Tapio Laiho

metsänhoitaja

Jyväskylä

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Keski-Suomi on elinvoimainen

Kestävyyttä metsä- politiikkaan!

Liikennepalvelulaki toi uusia mahdollisuuksia maaseudulle

Lyhyet

Lyhyet

Ihmiset valittavat aivan turhasta

Lyhyet

Lyhyet

Katoilta pudotettavan lumen käsittelyyn on vaihtoehto

Vanhusten perhehoito tuo kodinomaisuutta

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.