Suomen peruskoulun kohtalonkysymys

Hyväksyisikö kukaan meistä sitä, että peruskoulun aloittavat oppilaat luokiteltaisiin eri luokille päiväkodissa osoitettujen taitojen perusteella?

Entäpä sitä, että ala-asteen jälkeen oppilaat luokiteltaisiin ryhmiin sen mukaan, onko heidän aikomuksenaan mennä lukioon tai ammatilliseen koulutukseen?

Entäpä sitä, että peruskoulusta saisi eri tutkinnon lukiota ja ammatillista koulutusta varten?

Enpä usko, että monikaan.

Kun oppivelvollisuus maassamme pidennetään kattamaan myös toisen asteen koulutus, josta tulee siis perustuslain kaikille takaama peruskoulutus, on meidän toteutettava tuo uudistus niin, että samat perustuslain määräykset yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta, jotka nyt pätevät peruskoulussa, tulevat todeksi myös toisen asteen koulutuksessa.

Mitä tämä merkitsee?

Muutama esimerkki: emme siis voi enää jakaa opiskelijoita peruskoulumenestyksen pohjalta eri koulumuotoihin tai koulutuksiin vaan heidän ilmaisemansa tahdon pohjalta. Ylioppilastutkinnon suhteellinen ja ammatillisen koulutuksen kriteeripohjainen arviointi on tavalla taikka toisella sovitettava yhteen.

Siispä toiselta asteelta valmistuvilla tuleekin olla yksi yhteinen tutkintonimike (ylioppilas?) täsmennettynä alakohtaisella tutkintonimikkeellä.

Oppivelvollisuuden pidentäminen on sekä alueellisen että sosiaalisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta peruskoulu-uudistuksen mittainen hanke. Ehkä haastavampikin, poliittisesti.

Miksi?

Sen epäonnistuessa toisen asteen koulutus jakautuu lopullisesti kahtia ja sen seurauksena myös peruskoulun hajoaa Elinkeinoelämän Keskusliiton ehdottamalla tavalla jo ala-asteelta kahteen linjaan, peruuttamattomasti.

Matti Vesa Volanen
emeritus koulutustutkija
psykologian tohtori
Jyväskylä