Suomi ei ole kierrätyksen mallimaa

Martikaisen ja Kuisman vastineessa (Ksml 3.4.) jätteenkuljetusyritysten kirjoitukseen (Ksml 30.3.) pari tärkeää asiaa kaipaa vielä kommentointia.

Toisin kuin Martikainen ja Kuisma antavat ymmärtää, Suomella ei ole ylpeiltävää kierrätyksessä verrattuna muihin Euroopan maihin. Tilanne on itse asiassa huolestuttava, sillä Suomi on pudonnut kauas johtavien kierrätysmaiden kärjestä. Esimerkiksi vuoden 2007 eurooppalaisissa tilastoissa Suomi sijoittuu keskitason alapuolelle, ja entisen kierrätyksen kärkimaan edelle menevät jopa Viro ja Slovenia. Vielä paria vuotta aiemmin Suomi oli johtavien kierrätysmaiden joukossa 4. sijalla.

Ympäristöyritysten Liitto teetti maaliskuussa kyselytutkimuksen, jossa oli vastaajina iso joukko asiantuntijoita ja muita tärkeitä sidosryhmiä. Kyselyyn vastanneista 95 prosenttia katsoi, että jätehuoltoa on Suomessa kehitettävä nimenomaan materiaalikierrätyksen suuntaan. Merkittävästi pienempi osa kannatti jätteenpolton mahdollisimman suurta osuutta ja saman verran vastusti sitä jyrkästi.

Nykyinen, pääasiassa kunnallisten jäteyhtiöiden ajama linja siitä, että jätehuoltoa kehitetään jatkossa jätteen massapolton eikä materiaalikierrätyksen suuntaan, on siis varsin kyseenalainen - ottaen huomioon myös esimerkiksi materiaalitehokkuuden ja luonnonvarastrategian lähtökohdat. Arvokkaita materiaaleja ei pidä ohjata jätteenpolttoon vaan takaisin kiertoon. Tätä toivovat myös asukkaat: lisää kierrätysmahdollisuuksia ja jätehuollon palveluita.

Monet merkittävät julkiset toimijat ovat ilmaisseet halunsa ohjata jätteet kierrätykseen. Suurena ongelmana koetaan se, että julkiset toimijat joutuvat toimittamaan jätteensä kuntayhtiöille, vaikka ne eivät tarjoa mahdollisuutta kierrätykseen. Myös kirjoittajien asenteen polttolaitoshankkeita viivästyttävästä "perusteettomasta vastustuksesta" näen valitettavana asukkaiden ja muiden tärkeiden sidosryhmien tahdon yli kävelemisenä. Asioita pitää tarkastella kriittisesti ja ottaa huomioon uudet kehittyvät teknologiat.

Kirjoittajien mukaan innovaatioita ei synny pienissä yrityksissä. Kuitenkin usealta taholta on todettu, että erityisesti ympäristöalan ja muutkin innovaatiot syntyvät nimenomaan pienissä yrityksissä, ei niinkään suurissa.

Monissa kunnissa, joissa pienten yritysten annetaan kokonaisvaltaisesti hoitaa jätehuoltoa (myös materiaalien hyötykäyttöä) ilman että kuntayhtiöt velvoittavat nämä yritykset tuomaan jätteet kunnalliseen käsittelylaitokseen, ilahduttavasti alle 10 prosenttia jätteestä menee kaatopaikalle.

Muun jätteen nämä pienet yritykset onnistuvat varsin ansiokkaasti ja innovatiivisesti hyödyntämään. Toisin on laita kunnallisilla jäteyhtiöillä, niille tulevasta jätteestä suurin osa päätyy kaatopaikalle. Erikoinen tilanne on esimerkiksi Varsinais-Suomessa, jossa eräs kuntayhtiö on lähettänyt yksityiselle jäteyritykselle yli 140 000 euron laskun siitä, että yritys ei toimittanut jätettä kuntayhtiön kaatopaikalle vaan hyödynnettäväksi.

Mielellämme näkisimme tämän jyrkän vastakkainasettelun ja syytökset kerman kuorinnasta jo loppuvan. Kaikkien osapuolten ja myös jätteentuottajien kannalta olisi rakentavampaa miettiä jätehuollon kokonaisuutta sekä materiaalien tehokkaan käytön että ilmastovaikutusten kannalta. Näihin talkoisiin kaivataan kaikkea sitä innovointia, mitä yksityisellä sektorilla on tarjolla - ei jätteen yksipuolista ohjaamista polttoon ja jätehuollon ratkaisujen sitomista ja kehityksen pysäyttämistä kymmeniksi vuosiksi ylimitoitettuihin ja kalliisiin investointeihin.

KATRI PENTTINEN Toimitusjohtaja, Ympäristöyritysten Liitto ry

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.