Suomi on nyt kestävän kehityksen käännekohdassa

Vuosi 2015 on monella tavoin kestävän kehityksen supervuosi – ja toivottavasti myös historiallinen käännekohta.

Kansainvälinen yhteisö ei voi jatkaa eriarvoistuvalla ja luonnon kantokyvyn rajat ylittävällä polulla. Meillä voi parhaimmassakin tapauksessa olla enintään muutama vuosikymmen aikaa saada kestävän kehityksen periaatteet ohjaamaan kaikkien maiden toimintaa ja samalla mahdollistamaan köyhimpien maiden kehitys ihmisarvoiselle tasolle.

YK:n vuosituhattavoitteiden määräaika päättyy tänä vuonna, ja syksyyn mennessä neuvotellaan kaikkia maita – siis myös Suomea – koskevat uudet kestävän kehityksen tavoitteet ja niiden rahoitusstrategia seuraaviksi 15 vuodeksi. Lisäksi Pariisissa on marras-joulukuussa määrä hyväksyä uusi oikeudellisesti sitova ja kaikkia maita koskeva ilmastosopimus. Tänä vuonna tehtävät päätökset ovat siten ratkaisevia sille, minkälainen maailma on silloin, kun tämän päivän lapset ovat aikuisia.

Vuosituhattavoitteet ovat osoittaneet, että selkeillä ja yhteisillä tavoitteilla on merkitystä. Äärimmäinen köyhyys on puolitettu maailmassa, puhtaan veden saatavuus ja slummeissa asuvien elinolosuhteet ovat parantuneet merkittävästi. Etenkin tyttöjen pääsy kouluun on parantunut, kun jo yhdeksän kymmenestä lapsesta pääsee peruskouluun.

Näitä todellisia saavutuksia ei ole Suomessa vielä oikein havaittu. Ulkoministeriön vastikään teettämän kyselyn mukaan valtaosa suomalaisista ei ole tietoinen 15 viime vuoden edistysaskelista.

Lähes kahdeksan kymmenestä kyselyyn vastanneesta uskoi köyhyyden lisääntyneen maailmassa vuoden 1990 jälkeen. Lapsikuolleisuuden puolittumisesta tiesi vain noin yksi kymmenestä vastanneesta. Kehitysyhteistyöllä on ollut tärkeä rooli tämän myönteisen kehityksen aikaansaamisessa.

Se, että uudet kestävän kehityksen tavoitteet tulevat koskemaan koko maailmaa, kertoo omalta osaltaan siitä, että rajat kehitysmaiden ja perinteisten rikkaiden maiden välillä muuttuvat. Ei ole sattumaa, että suurin talouskasvu tapahtuu tällä hetkellä kehitysmaissa.

Viime vuosina nopeimmin kasvavat taloudet ovat olleet nimenomaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa Suomen kehitysyhteistyön kumppanimaat Sambia ja Tansania.

Toisaalta taloudellinen eriarvoistuminen on vahvistunut voimakkaasti – etenkin nopean talouskasvun maissa. Kehitysjärjestö Oxfamin mukaan maailmanlaajuisesti mitattuna kaikkein varakkain prosentti väestöstä omistaa lähes yhtä paljon kuin koko muu maailman väestö yhteensä.

Myös Suomessa eriarvoisuus on lisääntynyt, mutta heikompiosaisimmatkin meistä ovat tulojensa puolesta edelleen paremmin toimeentulevia kuin keskiluokka köyhemmissä maissa.

Suomen kaltaisille maille YK:n uusi agenda on sekä haaste että mahdollisuus. Muu maailma odottaa aivan oikeutetusti yhteiskunniltamme, yrityksiltämme ja kansalaisiltamme kohtuutta.

Kulutus- ja tuotantotottumuksemme on muututtava kestävämmäksi, päästöjemme on vähennyttävä, toimintamme vaikutusten muiden mahdollisuuksiin kehittyä on oltava vastuullisia. Olemme myös sitä rikkainta vähemmistöä, jonka odotetaan voivan tukea rahallisesti kaikkein heikoimpia. Toisaalta suomalaisille – niin yrityksille kuin muillekin toimijoille – avautuu vahvoina kestävän kehityksen edelläkävijöinä uusia mahdollisuuksia olla edistämässä hyvinvointia eri maissa ja luoda siten työpaikkoja ja elinkeinoja Suomeen.

Perinteisen etelä-pohjoinen-yhteistyön tai apuasetelman sijaan YK:ssa keskiöön on nostettu globaali kumppanuus. Se perustuisi kansainväliseen solidaarisuuteen, yhteistyöhön, yhteiseen vastuullisuuteen sekä kaikkien maiden ja sidosryhmien osallistumiseen.

Meillä Suomessa kaksi vuotta käytössä ollut kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus tarjoaa osaltaan hyvän esimerkin toimeenpanosta, jossa toimijoina ovat kaikki yhteiskunnan sektorit, yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunta mukaan lukien.

Uudella hallituksella tulee olemaan keskeinen rooli toimeenpanon käynnistämisessä. Se voisi ottaa kestävän kehityksen yhteiskunnan yhdeksi johtotähdekseen, jota edistettäisiin sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Vakaa, tasa-arvoinen ja hyvinvoiva maailma on myös suomalaisten etu ja Suomen oman kestävän kehittymisen edellytys. Siksi Suomen on entistä määrätietoisemmin tehtävä osansa globaalin ja erityisesti köyhimpien maiden kestävän kehityksen puolesta.

Sirpa Paatero

kehitysministeri

Erkki Tuomioja

ulkoministeri

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kotiin

Perussuomalaiset ja halpatyövoima

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lasten hyvinvointi erilaistuu ja eriarvoistuu Suomessa

Outoa ja tahallista väärinymmärrystä

Suomen peruskoulun kohtalonkysymys

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.