Surusta rakentuu silta

”Älä katto ittees, kato taivasta.” Näillä sanoilla kirjailija Kari Hotakainen aloittaa kirjansa ”Luonnon laki”.

Sanat pohjautuvat tositapaukseen, jolloin ambulanssin ensihoitaja yrittää estää Hotakaista katsomaan alas kehoaan, josta luut törröttävät ja joka on veren peitossa. Hotakainen on ajanut pahan kolarin.

Minuun tämä lause on tehnyt niin suuren vaikutuksen, että olen liimannut sen kylpyhuoneen seinään. Vaikka Hotakaisen tilanne onkin ollut konkreettinen, minä tulkitsen sanan ”taivas” symbolina. Mielestäni se tarkoittaa toivoa, iloa ja jopa lähimmäisen auttamista.

Surun voi jaotella eri asteisiin. Luonnollisen surun perheemme koki, kun isäni – poikieni rakastama vaari – kuoli 59-vuotiaana sairauteen, jota hän oli potenut pitkään.

Muutimme koko perhe samaan huoneeseen nukkumaan. Minä purskahdin usein töissä itkemään, eivätkä pojat enää koskaan lähteneet pilkkimään – vaari oli ollut heidän kalakaverinsa.

Suru kuitenkin lientyy vuosien kuluessa, jäljelle jää vain kaipaus.

Lähiomaisen vaikea sairaus saa meidät suremaan: äitini on potenut kymmenisen vuotta alzheimerin tautia. Kun hän muutama vuosi sitten ei enää tuntenut minua, sain shokin enkä saanut autoni peruutusvaihetta päälle vanhainkodin pihassa. Sen jälkeen olen jotenkin turruttanut tunteeni, eikä äidin tapaaminen tunnu enää vaikealta.

Avioeroon liittyvä suru on erilainen. Kuvailisin sitä jotenkin sameaksi, koska siihen liittyy usein paljon ristiriitaisia tunteita: vihaa, katkeruutta ja jopa syyllisyyden tunteita: miksi epäonnistuimme näin tärkeässä suhteessa. Mutta yleensä siitäkin selvitään.

Kaikista vaikeimpia ovat varmaan itsemurhatapaukset kuten äskeinen Rautavaaran onnettomuus. Aiheesta on puhuttu laajennettuna itsemurhana.

Psykiatrian tohtori Hannu Lauerman mukaan olisi parempi puhua perhesurmasta. Lauerma tähdentää, että perhesurmien taustalla on usein kyse persoonallisuushäiriöisen ihmisen vakava masennustila, johon liittyy täydellinen näköalattomuus ja epätoivo.

Aale Tynni kehottaa surevaa pukemaan tunteensa kaarisillaksi. Kun tämä kysyy, kuinka hän pystyy tekemään kaarisillasta puhtaan, etteivät ”raskaat multa-anturat likaa sitä”, runoilija sanoo:

”Verellä ja kyynelillä vain./ Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan – pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan./ Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat, he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.”

Marja-Liisa Silvasti

Uurainen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kotiin

Perussuomalaiset ja halpatyövoima

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lasten hyvinvointi erilaistuu ja eriarvoistuu Suomessa

Outoa ja tahallista väärinymmärrystä

Suomen peruskoulun kohtalonkysymys

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.