Suuri ja mahtava Venäjän pelko

Terhi Nevalainen kirjoitti (Ksml 17.6.) suomalaisten pelosta itänaapuria kohtaan. Kirjoitus nosti varsin monipuolisesti kissaa pöydälle vakavassa asiassa. Minullakin on siitä muutamia ajatuksia.

Kuinka paljon suomalaiset aidosti pelkäävät Venäjää? Olen elänyt – jos presidenttinäkökulmasta asiaa katsoo – ikäni Paasikiven ja hänen seuraajiensa aikaa, enkä ole koskaan osannut pelätä mitään pahaa idän suunnalta, sen enempää vanhan Neuvostoliiton kuin nykyisen Venäjänkään. Sen sijaan olen ikäpolveni kanssa päässyt nauttimaan kaikista niistä hyödyistä, joita hyvä yhteistyö naapurin kanssa on tuottanut.

Usein kuulee esimerkiksi 1970-luvusta puhuttavan jonkinlaisina ”pysähtyneisyyden vuosina”, mutta minä muistan kyseisen ajan vakaana, turvallisena aikana, jolloin tapahtui ainakin tavallisen kansalaisen kannalta myönteistä kehitystä yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti:

Työllisyystilanne oli nykyiseen verrattuna suorastaan loistava erittäin pitkälti edullisen idänkaupan johdosta, ei seisty leipäjonoissa, valtio tuki minunkin opiskeluani opintorahan ja -lainan korkotuen kautta niin, ettei opiskelujen kustannuksista tullut elinikäistä taakkaa, maan valuutta oli oma markka, ei rupla tai euro, Suomen ei tarvinnut sopeuttaa oma lainsäädäntöään Neuvostoliiton lainsäädäntöön niin kuin nyt EU:n, ei singahdellut Moskovasta direktiivejä milloin minkäkin pilkun viilaamisesta.

Silloin ei hinguttu sotilasliittojen mukanaan tuomiin riskeihin; päinvastoin Kekkonen saunotti Kultarannassa marsalkka Ustinovin mielestä houreet Suomen ja Varsovan liiton yhteisistä sotaharjoituksistakin – tosi torjuntavoitto ilman ainuttakaan laukausta. Ei ollut ulkopuolista painostusta liittyä taloudellisiin ja poliittisiin pakotteisiin ketään vastaan niin kuin nyt EU:n taholta.

Pelko ei ole kansainvälisissä suhteissa mikään itsestään syntynyt ilmiö. Menneisyyden ikävillä kokemuksilla voi varmasti olla vaikutusta, mutta näyttävät muutamat tahot olevan valmiita nykyäänkin myös pelkoa lietsomaan. Tätä käytetään tehokkaasti, mutta myös vastuuttomasti ei vain Suomessa, vaan myös muualla maailmassa Venäjä mukaan lukien.

On kuitenkin muistettava, että myös Venäjällä on historiankokemuksista lähtevää pelon aihetta: hyökkäys 74 vuotta sitten tuli lännestä itään ja sen seurauksena menetettiin Neuvostoliiton alueella 20–25 miljoonaa ihmishenkeä eli noin puolet koko toisen maailmansodan uhreista.

Lännen laajentumishalu itään päin näyttäytyy näin ollen hyvinkin vaarallisena venäläisten keskuudessa; ainakin se on hyvää ravintoa pelon ruokkimiseen. Toisekseen on naiivia kuvitella EU:n ja Naton olevan liikkeellä pyyteettömästi ja jaloin tarkoituksin: uusi ”lebensraum” idästä tekisi varsin terää Euroopan horjuvalle taloudelle.

Suomalaisten ei ole oman etunsa nimissä mitään syytä lähteä natokiimaisten tai muiden länsiriippuvaisten mukaan.

Hyvät idänsuhteet ovat aina olleet Suomen etujen mukaisia; jopa taloudelliset ja kulttuuriset edellytykset suhteelliseen itsenäisyyteemme kehittyivät sadan vuoden rauhassa autonomisena osana Venäjää. Myös tuoiloiset talouden mahdollisuudet käytettiin hyödyksi hedelmällisellä tavalla.

En toki halua liittää Suomea Venäjän yhteyteen, ainoastaan muistuttaa niistä suurista mahdollisuuksista, joita Venäjä Suomelle nykyisinkin tarjoaa.

Voikin kysyä, millainen ketunhäntä on kainalossaan niillä, joille Venäjän pakonomainen näkeminen uhkana mahdollisuuksien sijaan näyttää muodostaneen lähes elämäntehtävän. Suomi tuskin voi paljonkaan vaikuttaa siihen, millainen hallitus missäkin maassa – Venäjälläkin – istuu, mutta kyky tehdä käytännön yhteistyötä kaikkien kanssa ei voi olla ainakaan huonompaa politiikkaa kuin halu hankkiutua osapuoleksi kiistoissa, joissa meitä ei tarvita.

Presidentti Kekkosen tavoin olisi edelleen syytä nähdä Suomi mieluummin kansainvälisen lääkärin kuin tuomarin roolissa. Tässäkin mielessä viimeaikaiset Etyj-sekoilut ovat olleet varsin noloja.

Eurooppa uhkaa uusi kahtiajako, mikä on historian saatossa tiennyt aina vaaroja ja vaikeuksia. Suomen vastuullisten poliitikkojen olisi syytä olla tarkkoja sanoissaan ja teoissaan perinteisen hyväksi koettuun tapaan. Tässä suhteessa ulkopoliittinen johtomme on toiminut viime vuosina varsin tyylikkäästi.

Mauno Suntioinen

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Helppo ja hyvä teko

Hallituskolmikon tarjoamat vastaukset eivät vakuuta

Ystävien merkitys

Mikä kuntapäättäjiä oikein vaivaa?

Lyhyet 15.7.

Lyhyet 15.7.

Syrjäytyminen juurihoitoon

Hyönteiskato voi iskeä ihmiskuntaan todella nopeasti

Rakkaan läheisen lähtö on aina iso muutos

Lyhyet 14.7.

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.