Suurin on nyt poissa

Muhammad Ali tuo miljoonien ihmisten mieliin lukemattomia kuvia, ajatuksia ja muistoja. Niin legendaarinen tämä vastikään edesmennyt hahmo on – monet pitävät häntä kaikkien aikojen parhaimpana urheilijana.

Kun sulkee silmänsä, voi nähdä taas sen kaiken ilmielävänä: Ali seisoo voittajana kehän keskellä, huutaa suu ammollaan lyödylle Sonny Listonille ja koko maailmalle: ”Im the greatest, minä olen kaikkein suurin!” Tuo jo myyttiseksi ikoniksi kohonnut hetki on suurta urheilukuvajournalismia.

Monilla meistä vähän vanhemmalla henkilöllä on omat muistonsa tästä ”Louisvillen suurisuusta”. On se sitten hänen todella epätyypillinen ottelutyylinsä väistelyineen, uskomaton sekä moniulotteinen persoonansa, jopa runollinen tapansa psyykata vastustajaansa tai sitten urhea taistelu Vietnamin sotaa, ihmisoikeuksien polkijoita ja lopulta Parkinsonin tautia vastaan. Se, mitä näistä pitää tärkeimpänä, riippuu itse kunkin katsontakulmasta sekä arvomaailmasta.

Pelkkä pokaalien tai kiiltokuvien tavoittelija tämä kolminkertainen maailmanmestari ja olympiavoittaja ei todellakaan suostunut olemaan. Eräs arvostettu teatterikriitikko onkin sanonut, että Ali oli urheilijan roolia loistavasti esittävä näyttelijä ja nimenomaan viihdyttäjänä hän oli aikalaisilleen yhtä tärkeä ja rakastettu kuin raskaansarjan kuninkaana.

Ja rooleja riitti: narri, profeetta, runoilija, saarnaaja, valtaapitävien vastustajien esitaistelija sekä kansainvälinen rauhanlähettiläs. Ali saattoi piinata nauruhermoja ontuvilla sananparsillaan ja tempuillaan mutta sai nosti myös kylmiä väreitä ”vuosisadan ottelujen” hirvittävissä painetiloissa George Foremania tai Joe Frazieria vastaan.

Ali iski parhaimmillaan niin salamannopeasti,vaivattomasti ja yllättävästi eri kulmista, että vastustajalle jäi hyvin vähän mahdollisuuksia suojata. Pidän varsinkin vuosien 1964–67 Alia kaikkien aikojen nopeimpana raskassarjalaisena.

Alin korkea moraali ja oikeustaju Vietnamin sodan suhteen vei häneltä vääjäämättä parhaimmat nyrkkeilyvuodet. Emme koskaan päässeet näkemään, miten kirkkaaksi tämä kehien luonnonoikku olisi noussut.

Ali oli taiturimainen nyrkkeilijä, mutta monet loistavatkin kehätaistelijat ovat eläneet ja kuolleet suhteellisen tuntemattomina. Ali sen sijaan valtavalla karismallaan ja säteilyllään ei pelästynyt parrasvaloja, ei kumarrellut suuremmankaan paineen alla vaan esiintyi jatkuvasti selkä suorana äärimmäisen kovissa tilanteissa, joista hänen ei millään uskottu selviävän.

Nimenomaan rohkeus on hänen koko elämäntarinansa avaintekijä, se nostaa hänet omaan luokkaansa.

George Foremanilta kysyttiin kerran, onko Muhammad Ali kaikkien aikojen paras nyrkkeilijä. Foreman vastasi että ei ole, mutta hän on kaikkien aikojen suurin ihminen.

Heikki Järvelin

Toivakka

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Kaupunkipyörät ovat osa ketterän kestävää liikkumista

Suomipop, pyörätuolit ja taksien kyydit

Valvonta on yhteistyötä

Hallitus vie meitä kerrostaloihin

Lentäen vai netitse?

Lyhyet

Lyhyet

Kohtuuden pitää riittää – työelämässäkin

Lyhyet

Kulmuni on paras johtaja keskustalle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.