Sydänkohtauksen hoitoa à la Äänekoski

Perjantaina mummulla on huono olo, henkeä ahistaa ja yskittää, ei kuitenkaan kuumetta, nuhaa tai nivelkipua. Terveyskeskuslääkäri pitää tautia influenssana: "kurkkukipu voi kestää seitsemänkin viikkoa". Ahistukseen tarvittaessa parvekkeella ulkoilua.

Tiistaina ei kulje hengitys kotona, ei parvekkeella. Mummu viilettää taksilla päivystykseen. Röntgen paljastaa nestettä keuhkoissa ja muuallakin. Diagnoosi: sydämen vajaatoiminta. Mummu terveyskeskussairaalaan, varastohuone 2:een. Varastoa ei ole suunniteltu mummujen lämmitykseen, vaan koleus pyrkii sisälle. Suku tuo mummulle lämmikettä.

Perjantaina mummu saa yöllä ja aamulla kohtauksia. Päivällä mummu ei jaksa puhua puhelimessa. Omaiset ryntäävät paikalle. Mummu tokeentuu illaksi istuvilleen. Illalla mummun tytär kysyy, montako nitroa mummu on tänään saanut. Varaston mummut kertovat, ettei nitroa suihkautella miten sattuu, koska ei mummun sydämessä ole vikaa, lääkäri on sanonut. Tytär kysyy, miten se on todettu, onko joku ultrannut. Viereisen pedin mummu paljastaa, että Koskinen Jyväskylästä käy joskus kuvaamassa. Kukaan muu ei niistä kuvista ymmärräkään. Nyt ei ole Koskinen käynyt. Mummun uusi diagnoosi: rintalastan nivelet hakaavat ja hartiat jumittaa. Mummu odottelee, milloin yläselkään tökityt kuusi kortisonipiikkiä vapauttavat hänet kivusta.

Keskiviikkona mummu pötköttelee kivenmurikan tuntu rinnallaan, välttää liikettä ettei satu. Aamulla lääkäri sanoo, että kaksi pitkäaikaisinta varastomummua pääsee tänään kotiin. Mummu kauhistuu, kipu ei ole hallinnassa ja kohtauksiakin on! Ei ole panadoli, hieronta eikä rintalastaan sivelty salva kipua hellittänyt. Alempi verenpaine on tosin laskenut jo lähes sataan. Lääkäri rauhoittelee: mummulla käy jo heti seuraavana päivänä kotisairaanhoitaja ja lähiaikoina aloitetaan fysioterapia. Ja saahan mummu mukaansa Piroxin-geeliä rintalastan rasvaukseen!

Mummun poikaan ei saada yhteyttä, joten mummulle ilmoitetaan, että hänet kotiutetaan kimppataksilla kuten monet muutkin mummut ja papat sinä päivänä. Mummu kokee, ettei jaksa lähteä seutukuntakierrokselle ja soittaa sukulaiselle. Onneksi lapsenlapsella on aikaa kuskata hänet varovasti kotiin. Illalla mummun tytär etsii netistä aikoja yksityisille sydän- ja kipulääkäreille.

Päivä vaihtuu perjantaiksi. Yhdeltä yöllä mummu soittaa vieressä asuvalle pojantytölle: nyt on hätä! Ilmari-helikopteriin ei yhteys pelaa, ja mummu kiitää ambulanssissa keskussairaalaan. Aamulla mummun tytär kuulee sydänlääkärin arvion. Mummu on saanut infarktin jo aiemmin, ehkä pari päivää sitten.

Mitä tästä opimme? Sydänkohtauksisen mummun passittaminen kotiin sairaalasta rytätyn voidepötkyn ja käsitreeniohjeiden kanssa vaikuttaa sketsiltä. Mutta ei: Äänekoskella pyörii tällainen mustan huumorin tositeatteri. Arpooko siellä joku papukaija tai mustekala diagnoosit vanhuksillemme?

Kiitos ambulanssin ja keskussairaalan henkilöstölle äitini hengen pelastamisesta 10.12.

SUVI PERTTULA Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.