Syrjäytyminen juurihoitoon

Kotitausta on alati vahvistanut vaikutustaan opintojen sujumiseen. 20 000 vanhempaa ei enää pysty auttamaan lapsiaan koulutehtävissä. Vuoden 2015 Pisa-tuloksissa yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen ja poikien osaamisero huolestuttaa. Luokanopettajakoulutukseen hakijamäärä romahti.

Poliisikoulutukseen ennätysmäärä 5 000 hakijaa. Aloituspaikkoja 400, valittiin alle 300! Nuorista 15–29-vuotiaista 60 000 on ilman jatkokoulutus- tai työpaikkaa...

”Syrjäytymisvaarassa oleville lapsille on ollut tarjolla palveluita neuvolasta erityisempään apuun. Palvelujen tuottaminen maksaa noin miljardi euroa vuodessa, mutta investointi ei ole tuottanut riittävää tulosta”, toteavat Me-säätiön Ulla Nord ja Ilkka Paananen.

Otsikoiden taustalla on muistettava, että 1970-luvulla toteutettu peruskoulu-uudistus toi kaikille kotipaikasta ja varallisuudesta riippumatta maksuttoman opetuksen.

 

Kuoritaan tätä paisunutta sipulia aikajanalla ja mennään nykyisistä nuorista aikuisista heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa aikaan ja koulunkäyntiin.

Kotitaustat ja opinpolut olivat silloinkin kovin erilaisia. Sodan jälkeisen Suomen rakentaminen hengen ja hyvinvoinnin edistämiseksi oli korkealla. He, jotka olivat jääneet vaille mahdollisuuksia opiskella, halusivat lapsilleen parempaa. Luokat olivat suuria. 40 oppilasta ei ollut harvinaisuus.

Hyvä tulos vaati ponnisteluja. Kilpailu oli kovaa. Ammatti- tai oppikoulun alkukarsinta ja pääsykokeet oli läpäistävä. Näin varmistettiin, että perustaidot äidinkieli ja matematiikka olivat hallussa.

Kotiväki oli kovilla. Kirjat, ruoka, lukukausimaksut, matkat, ”kortteeri” toisella paikkakunnalla maksoivat paljon. Siivoukset, matonkutominen, kanat ja kalkkunat, marjojen ja sienien kerääminen myyntiin, leipomiset ym. toivat ahkerille perheille lisätuloja.

Saatu koulupaikka ponnistuksin ja tuntuma, mitä se kotiväeltäkin vaati, toi vastuun, jolloin opintojen keskeyttäminen ei tullut mieleenkään. Vapaaoppilaspaikat olivat monen kriteerien takana, joten paikan saaneista tulikin myöhemmin huippuyksilöitä alallaan.

”Koko kylä kasvattaa” laajemmin ajateltuna toteutui. Monessa kodissa jo alakoulusta lähtien oli itsestään selvää lause: ”Minnekään ei lähetä, ennen ku läksyt on luettu!”

Osasivatpa vanhemmat läksyissä auttaa tai ei, vastuuseen ohjattiin. Myöhemmin oppilasasuntoloissa paitsi autettiin kotitehtävissä myös ohjattiin arkiaskareissa aina paidan silittämistä myöten.

Koulupaikkakunnallani kerroin leppoisille ”kortteerinpitäjille” milloin palaan, kun lähdin ”iltaiselle tielle”, kuten Iida-emäntä sen ilmaisi. Kokeita edeltäneitä iltoina oli parasta pysyä kotosalla, sillä niin rehtorilla kuin joillakin opettajilla oli tapana tehdä iltalenkkiä ja jos koe ei mennyt hyvin, niin...

 

Firmojen vastuu näkyi. Esimerkiksi 50-luvulla kaikkea oppia ei saatu perinteisellä koulunpenkillä. Isoilla firmoilla oli omat opinahjonsa ja myös työssä, ammattimiehen ohjauksessa sai pätevyyden.

Työntekijöiden nuorille oli varma työpaikka kesäisin ja juhlapyhinä. Monenlaista ohjausta tarvittiin paitsi työelämässä myös harrastuksissa – oli seuroja ja urheilu-, näytelmä tai Martta-yhdistyksiä. Joka kyläkoululla oli oma iso pihansa urheilua varten, mutta firmat pistivät paremmaksi hyvin hoidettuine kenttineen.

Jos satuit syntymään paikkakunnalle, jossa iso firma liittyi koko elämääsi – työhön, opiskeluun, vapaa-aikaan, terveydestä urheiluun jopa kirkkokyyteihin – olit onnekas, ”yhtiön mies”, kehdosta hautaan, hautajaisiinkin.

 

Leena Roivainen

erityisluokanopettaja, eläkkeellä

Muurame

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Eroja eri alueiden välillä pitää kaventaa

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Etusijalle lapset ja nuoret

Lukijan kuva

Lukijan kuva

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.