Talouden taantumasta on selvitty ennenkin

Jyväskyläläiset, mitäpä jos me kaikki kynnelle kykenevät lähtisimme yhteisiin talouden talkoisiin, hieman siihen malliin kuin 90-luvun alussa?

Ehdotukseni ei ole uusi mutta arvaan, ettei sitä kannateta. Vaikka tilastot osoittavat, että pääosalla meistä suomalaisista ja jyväskyläisistä menee paremmin kuin koskaan, ehdotan silti.

Reilu kaksikymmentä vuotta sitten oikein kunnon laman iskettyä kyntensä suomalaisten selkänahkaan tapahtui niin, että ainakaan meiltä, silloin valtion palkkalistoilla olleilta, ei kyselty mielipidettä palkka-aleen, vaan se laitettiin täytäntöön valtiovallan ja esimiesten toimin.

Esimerkki siitä, kuinka se minua ja meitä, viisihenkistä perhettä, taloudellisesti kosketti:

Olin vuorotyöläinen. Vaimo teki ja tekee edelleen päivätyötä. Noususuhdanteen huippuvuonna 1990 ansioni oli 150000 markkaa.

Julkinen hallinto sai ohjeet karsia menoja ja niinpä minunkin ansiotasoni laski siten, että vuonna 1994 ansaitsin 124000 markkaa. Palkan alennus (yli 17 prosenttia) toteutettiin vähentämällä pääasiassa vuorotyötä ja sitä kautta saatavia korvauksia.

Vaimoni ansiotaso ei laskenut, koska hänen työnantajansa oli ja on yhä yksityisen palveluntuottaja terveydenhoitoalalla, jossa töitä on ja riittää vastaisuudessakin.

Pääsin huippuvuoden ansiotasooni kahdeksan vuoden kuluttua vuonna 1998 oususuhdanteen ollessa menossa ja jo jonkin matkaa edellä.

On syytä muistaa, että esimerkiksi asuntovelallisten korkokurimus laman puristuksessa oli tuolloin aivan eri luokkaa kuin nyt. Asuntolainojen korot olivat vuosikymmenen alussa jopa lähellä 20 prosenttia.

Silloin oli monella totinen paikka, kun velkaa oli enemmän kuin mitä ”laki salli”.

Ei ollut vain yhtä tai kahta perhettä, jotka tuon ikeen alla särkyivät. Tuhansilta meni omaisuus ja työ, ja suurelle määrälle lainanottajia jäi vielä maksettavaa.

Laman syvimpinä vuosina työhöni kuului muun muassa tuurata haastemiestä. Annoin velallisille tiedoksi maksamismääräyksiä, jotka joillakin olivat miljoonaluokkaa.

Mieleeni jäi tapaus, kun iäkäs rouva istui työhuoneessani kuittaamassa usean sadantuhannen maksamismääräystä ja surun murtamana kertoi, kuinka häneltä ja mieheltään oli yhdessä yössä mennyt kaikki elämäntyönä hankittu omaisuus. Kaikki siksi, että he olivat olleet takaamassa poikansa yrityksen valuuttalainaa, jonka korko kipusi yhdessä yössä 40 prosenttiin.

Tuossa ajatuksia menneestä, jonka kaltaisesta pitäisi aina jotain oppia. Onko opittu?

Jyväskylän taloutta ei millään hokkuspokkustempuilla korjata, eikä vastuuta sen oikaisemisesta voi sälyttää kenellekään yksistään, ei edes hallituksen puheenjohtajalle, niin kuin tämänkin lehden palstoilla joku viisasteli.

Juna kulkee ja asemalta on turha huudella, kaikki me olemme samassa kyydissä.

Selkeä strategia ja päätöksenteon yksituumaisuus on ehdoton edellytys asioiden korjaantumiselle. Hyvä Jyväskylä, kyllä se siitä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lasten oikeus sosiaalityöntekijään

Keskustan kupla

Lyhyet

Potilas ensin, entä henkilökunta?

Lyhyet

Onko Peukkula Jyväskylän oma tyyli?

Odotetaan nyt tuloksia ensin!

Lyhyet

Nova – kallis kulissi?

Suomessa pankki voittaa aina

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.