Talviverkkokalastus on ilmeistä eläinrääkkäystä

Verkot tulisi kokea päivittäin myös talvella, koska uskoakseni kalat kärsivät rankasti myös nolla-asteisessa vedessä.

Niiden elintoiminnat eli fysiologia on alkutalven mittaan sopeutunut kylmään, eikä kyse ole nisäkkäiden ja lintujen alilämpöisyyteen verrattavasta asiasta.

Mitä vaihtolämpöisyys tarkoittaa kalan fysiologiassa? Lyhyesti sitä, että se säilyttää hermo- ja aistitoimintonsa teräkunnossa, pakenee tarvittaessa voimakkain pyrähdyksin, hoitaa riittävän ravinnon hankintansa, muokkaa hormonejaan kyetäkseen lisääntymään kevään koittaessa, ja on muutoinkin täysikykyinen elävä selkärankainen.

Elintoiminnoiltaan se on lähes kaltaisemme ja muun muassa siksi myös itseisarvoisesti arvokas.

Kylmään sopeutunutta kalaa ei voida myöskään arvioida kuin se olisi kesäkunnossaan jäiseen veteen äkkiseltään joutunut.

Talvikala luonnossa ei ole turta tönkkö, vaan se kokee voimakasta stressiä, ilmeistä epämukavuutta sekä kipua pitkän kuolinkamppailunsa aikana, joka verkossa jatkuu useita päiviä kylmässä vedessä. Sama tapahtuu kesälläkin, vain kuolema tulee nopeammin lämpimässä.

Verkkokalastus on pyyntitavoista julmin, ehkä iskukoukkua lukuun ottamatta (toivon, että se on kielletty). Kesällä kalastaja laskee verkot illalla ja kokee ne aamusta saadakseen kalansa vielä elävänä, tuoreena. Pitempään kuollutta kesäkalaa harva syö, koska 15-20 °C:ssa kudosmuutokset ovat 5-10 kertaa nopeampia kuin jään alla.

Talvella ei tästä näkökulmasta ole verkoille kiire, koska kuollutkin eläin säilyy kohtuullisesti päiviä, kuten jääkaapissa. Tästä johtuu harvavälisen talviverkkokalastuksen perinne, moni kokee verkkonsa kerran viikossa - jopa harvemmin.

Eläinsuojelullisesta näkökulmasta ei perusteita tälle ole. Mitä vähemmän aikaa kerrallaan verkkoja pidetään, ja kalan kärsimysaikaa lyhennetään, sitä parempi. Jos kalat huutaisivat kuin rotta, kohtelisimme niitä toisella tavalla. Nopea tappaminen heti verkkoja kokiessa lyhentää kalan tuskaa ja kipua.

Harvavälisen talviverkkojen kokemisen perinne tulee ottaa uuteen tarkasteluun. Useimmille talviverkkokalastus on vapaa-ajan harrastus ja huvi, ei keskeistä elannolle. Kyseenalaisia perinteitä, joita ei ole tarpeen jatkaa, on kaikissa kulttuureissa. Piittaamattomuus kalan kärsimyksistä on yksi sellainen.

Järvikalastus voi olla kestävää luonnontaloutta, vaikka globaali kalastalous ei tänä päivänä sitä ole. Huonoja käytäntöjä voidaan muuttaa.

AIMO OIKARI eläinfysiologi Jyväskylä, Toivakka

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Maksuväline- petosta ei todettu

Ellun Kanoilta ei juuri osteta

Kyllön terveysaseman asiakaspalvelu ei toimi

Lyhyet

Lyhyet

Olisiko vanhusasian- valtuutetun aika?

Perustulo- kokeilu oli tiedevilppiä

Luetko sinä? No, mutta miksi et?

Lyhyet

Jyväskylä valvoo yhdenvertaisesti omaa ja yksityistä palvelutuotantoa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.