Tasa-arvo kuuluu meille kaikille

Maria Ohisalon esiintuoma intersektionaalisen feminismin mukainen tasa-arvokäsitys on aiheuttanut paljon hämmennystä.

Käsite on ymmärrettävästi monille vieras. Samalla on erikoista, miten paljon porua kyseinen käsite aiheuttaa, kun jokainen halukas kyllä kykenisi tarkistamaan intersektionaalisen tasa-arvokäsityksen määritelmän yksinkertaisella verkkohaulla.

Harva tähän kuitenkaan ryhtyy. Valitettavasti myös Jarmo Nahkamäki (KSML 29.6.) tyytyi karikatyyriin, joka ei vastaa sitä, mitä intersektionaalisuudella tarkoitetaan.

Intersektionaalisuus tunnistaa sen valitettavan tosiasian, että sukupuoli ei ole ainoa ihmisen yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttava tekijä. Tosielämässä ihmiset asetetaan eriarvoiseen asemaan myös muiden henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi, ja useilla eri tavoilla yhtäaikaisesti.

Tästä intersektionaalista tasa-arvoa kannattava pyrkii eroon. Tämän suuremmasta pahuudesta ei ole kyse.

Kyseessä on pyrkimys vapautua ”kastijärjestelmistä”, ei luoda niitä. Pyrkimyksenä on havaita se, millä tavalla yhteiskunnan kaikki yksilöt voisivat elää yhtä vapaata elämää kuin minä elän. Tavoite ei ole tietenkään rajoittaa kaltaisteni ”valkoisten heteromiesten” elämää vaan tunnistaa heikompien tarve tukeen.

Usein myös Nahkamäen mainitsemalle valkoiselle heteromiehelle voi kasautua epätasa-arvotekijöitä, joiden poistamista intersektionaalisuus kannattaa. En kykene ymmärtämään, miten intersektionaalinen tasa-arvo uhkaisi minun tai kenenkään muun kaltaiseni asemaa yhteiskunnassa.

On valitettavaa, että Nahkamäki ja ilmeisesti laajemmin Perussuomalaiset puolueena irtisanoutuvat tästä tasa-arvokäsityksestä.

Olisi virkistävää kuulla, millaista tasa-arvoa perussuomalaiset itse ajavat, etenkin kun puolueen ajatuspaja on jäänyt hiljattain kiinni naisvihamielisen kirjan tukemisesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.