Teatteri avaa lastensuojelua

Jyväskylän kaupungin teatterin Aina joku eksyy -esityksen jälkeen paukutimme kätemme punaisiksi. Vieressä istuva nainen Saarijärveltä kertoo olevansa jo toista kertaa saman esityksen äärellä. Harvinaisen hyvä esitys, hän toteaa silmät loistaen. Myös turkulaiset kehuivat yleisön palstalla.

Minä yhdyn kehujien kuoroon. Teatterikappale ei jätä kylmäksi.

Aikamme ydinkysymyksiä on käsitelty jouhevasti 1950-luvun kääntein. Jokainen tekee omat yhteenvetonsa. Itse näytelmä räjäyttää todellisuuden suoraan katsojan sisään: ihon alle, aivolohkoihin, munaskuihin, sydämeen. Esitys antaa vakavaa ja kipeänhumoristista ymmärrystä vanhempien ja lasten ratkaisuja ja valintoja kohtaan kolmen sukupolven tuntein ja voimin. Vanhempien elämän pysähtymätön juoksu, kuin rasvalla liipattu, liian tuttua myös tälle päivälle. Lapset tarpeineen siirretään odotussaliin, syrjään odottamaan vanhemman elämäntilanteen muutosta, vanhemmalle sopivampaa aikaa ....aikaa, jota ei ehkä tule koskaan. Lapsi saa selviytyä yksin vaikeistakin tilanteista.

Lapsi nostetaan esiin tarpeineen, unelmineen ja riippuvuuksineen. Vanhemman itseään pettävä elämänasenne ja etäällä oleminen tuhoaa lapsen luottavaista maailmaa pala palalta. Yhtä tuhoavana näyttäytyy lapsen orpous, joka pitää sisällään kohtaamattomuutta ja yksinjäämistä kipeine tunteineen ja tarpeineen.

Aina joku eksyy -teatterikappale on mahdottoman tehokas saate, jäänsärkijä, vaikkapa keskustelun virittämiseksi nuorten kanssa perhekodissa/ laitoksessa tai vuoden alusta voimaan tulleen, uudistetun lastensuojelulain avaamiselle. Esitys antaa oivallista ymmärrystä lain ytimelle. Ydin on lapsi itse omine tarpeineen. Teatterin keinot ovat vahvat. Kulttuuritarjonnan mahdollisuudet avata lapsen, kuin myös vanhemman elämän todellisuutta luoden ymmärrystä ovat väkevät.

Esityksen toteutusta on ilo katsella, upeaa näyttelijätyötä kaikin osin! Hervoton huumori ja tilannekomiikka kantavat hersyen läpi esityksen. Voi nauraa makeasti, vaikka itkettää. Aivan loppurepäisyä olisin tarkemmin harkinnut, vaikka se olisi itse kirjoittajan, Reko Lundanin käsialaa. Rankan itsetilityksen jälkeen esitys päättyy tyttären loppukaneettiin vetää pää täyteen veljen kanssa. Tuo paineenpoistoreitti on mielestäni jo aivan liian kulunut ja käytetty suomalainen ratkaisumalli, joka turhan usein siirtyy isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Siksi olisin ollut ihastuneempi jostakin uudenlaisesta, virkistävän yllättävästä loppukaneetista muutoin niin hienosti toteutetussa esityksessä.

Haastankin keskisuomalaisen lastensuojeluväen ja erityisesti sijaisperheet, perhekodit ja laitokset nuortensa kanssa erittäin puhuttelevaan, kohtaamista ja keskustelua herättävään teatteri-iltaan.

PAULA POLLARI-URRIO Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Tourujoen luontopolku ei ole mikään jätepiste

Lyhyet

Ydinvoima turvallista

Veronmaksajana saa ihmetellä Uuraisten valokuitupäätöksiä

Äänestäjien tahdosta viis

Lyhyet

Helppo ja hyvä teko

Hallituskolmikon tarjoamat vastaukset eivät vakuuta

Ystävien merkitys

Mikä kuntapäättäjiä oikein vaivaa?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.