Tehot irti innovaatioketjusta

Innovaatiopolitiikka on kansainvälistymisen ohella yhä merkittävämpi korkeakoulujen kehittämisalue. Hiljattain eduskunnan käsittelyn läpäisseen innovaatiopoliittisen selonteon merkitys korostuu tässä ajassa, jossa Suomen on valmistauduttava talouskriisin jälkeiseen nousuun. Teollisten työpaikkojen vähentyessä elinkeinorakenteen muutos on väistämätön tosiasia ja se edellyttää määrätietoisia toimia osaamiseen ja innovaatioihin perustuvan elinkeinorakenteen vahvistamiseksi.

Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto toteaa. että menestyvä, osaamislähtöinen innovaatiopolitiikka edellyttää sekä osaajista että luovasta innovaatioympäristöstä huolehtimista. On tehtävä paljon nykyistä enemmän sen eteen, että yhteistyö yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten sekä myös ammatillisen koulutuksen ja työelämän kesken sujuu. Innovaatiotoiminta tapahtuu yhä enemmän verkostoissa, joissa tutkimus ja käytäntö ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa.

Innovaatiopolitiikan onnistuminen edellyttää yhä parempaa ennakointiosaamista.

On tunnistettava ajoissa yhteiskunnan muutostrendejä ja osattava ottaa kiinni niiden tarjoamista mahdollisuuksista. Esimerkiksi ilmastoteknologian kehittäminen sekä bio- ja nanoteknologia synnyttävät mahdollisuuksia uusille sovelluksille. Innovaatiotoiminnan mahdollisuuksia on vahvistettava myös julkisella sektorilla. Väestön ikääntyminen ja palvelutarpeen kasvu edellyttävät sitä, että hyvinvointipalveluihin liittyvät palveluinnovaatiot lisääntyvät.

Merkittävä edistys on opetusministeriön asettama työryhmä, joka tarkastelee ammattikorkeakoulujen tutkimus-kehitys-innovaatiopolitiikan linjauksia ja niiden istuttamista vahvemmin koko innovaatioketjuun.

Ammattikorkeakoulujen tutkimus-kehitys-rahoitusta on viipymättä lisättävä, kuten muun muassa Tutkimus- ja innovaationeuvoston linjaraportti vuodelta 2008 esittää. Epäsuhta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimusrahoituksessa on edelleen huima. Tilastokeskuksen mukaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat vuonna 2007 968 miljoonaa euroa yliopistoissa ja vain 117 miljoonaa euroa ammattikorkeakouluissa. Valtiovarainministeriö poisti taas tylysti opetusministeriön budjettiin esittämän 15 miljoonan euron määrärahan ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyön edellytysten vahvistamiseksi.

Tämän lisäksi ammattikorkeakouluilta leikattiin vielä 5 miljoonaa euroa, joten käytettävissä olevilla määrärahoilla ei kyetä vastaamaan täysipainoisesti elvytystoimiin.

Opetusministeriön työryhmän keskeisiä haasteita on linjata, mikä on tavoiteltava julkisen ja yksityisen rahoituksen suhde ammattikorkeakouluissa. Vastausta haetaan myös kysymykseen rahoituksen perusteista; missä suhteessa ammattikorkeakoulujen t&k&i -rahoituksen tulisi olla hankerahoitusta ja minkä suuruinen osa perusrahoitusta. Millaisia linjauksia pitäisi tehdä julkisen t&k&i-toiminnan rahoittajien, kuten Suomen Akatemian ja Tekesin ohjaukseen rahoitusinstrumenttien kehittämiseksi ?

Odotan suurella mielenkiinnolla opetusministeriön työryhmän loppuraporttia.

AILA PALONIEMI kansanedustaja (kesk.) Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Eroja eri alueiden välillä pitää kaventaa

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Etusijalle lapset ja nuoret

Lukijan kuva

Lukijan kuva

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.