Tervetuloa voimala!

Keljonlahdelle rakenteilla olevasta voimalasta on kirjoitettu viime aikoina varsin paljon. Esille tulleet mielipiteet ovat olleet kriittisiä ja kielteisiä. Vain lähinnä voimalan rakennuttajatahon edustajat ovat virkansa puolesta esittäneet myönteisiä näkökulmia.

Voimalan rakentamista vastustavia kirjoituksia lukiessa tulee usein mieleen, että kommentointia ohjaa enemmän tunne kuin järki. Voimalaa on vastustettu monilla äkkisiltään hyvillä perusteilla. Rakennuspaikka uhkaa luonnonarvoja, Keljonkankaan liikenne voi kuormittua liikaa, räjäytystyöstä voi aiheutua vahinkoja, voimalan rakentamis- ja käyttökustannukset eivät ole laskettu oikein, rakentaminen perustuu Rauhalahden yhden omistajatahon nokittamiseen, turpeen polttaminen on epäekologista ja voimala lisää haitallisia päästöjä. Muitakin argumentteja on ehkä käytetty. Yhteistä näille kaikille väitteille on, että vuoronperään jokainen yksittäinen väite nostetaan sellaisenaan perusteeksi keskeyttää rakentaminen.

Kuitenkin on selvää, että kaikki rakentaminen muuttaa maisemaa, kallion räjäyttäminen aiheuttaa tärinää, maa-aineksien ajamiseen tarvitaan enemmän kuin kottikärryt, suurten voimalainvestointien kustannusvaikutusten laskeminen perustuu aina tosiasioiden ohelle tulevaisuutta koskeviin oletuksiin, politiikkaa ja valtapeliä on käyty ja tullaan aina käymään energiapolitiikassa ja lisävoiman tuottaminen melko varmasti lisää kokonaispäästöjä. Turpeen polttamisen kannalla en itsekään välttämättä ole, mutta tällöin pitää kysyä, miten realistisia muut energiavaihtoehdot ovat.

Ylipäänsä peruskysymykset liittyvät elämäntapaamme. Jos haluamme lämmittää asuntomme vaivattomasti ja ylläpitää toimitusvarmuutta niin sähkön- kuin lämmöntuotannossa, kasvava kulutus vaatii lisää tuotantokapasiteettia. Jonnekin tuo kapasiteetti pitää rakentaa.

Kun päätökset on tehty ja rakentaminen aloitettu, valitusvirsien laulaminen vaikuttaa kovin jälkijättöiseltä. Asioihin olisi pitänyt vaikuttaa paljon aikaisemmin - mitä toki monet tekivätkin. Sitä paitsi Sarvivuoren asukkaana minulla ei ole tiedossani yhtään oikeasti hyvää syytä, miksi en sallisi voimalan rakentamista Keljonlahdelle.

Näyttääkin siltä, että meille korkeaan elintasoon tottuneille kaupunkilaisille, jotka olemme kuitenkin usein ajattelutavaltamme metsäläisiä, on vaikeinta hyväksyä voimatuotannon sijoittaminen lähelle omaa asuinpaikkaa. Muualle kyllä, mutta ei minun takapihalleni.

Minä sen sijaan toivotan Keljonlahden voimalan tervetulleeksi marjametsäni ja lenkkipolkuni viereen. Korkea elintaso ja kaupunkimainen asuminen tarkoittavat näkyvän infrastruktuurin rakentamista - kuten voimalan piippuja. Harva haaveissaan vihertävä on kuitenkaan tosipaikan tullen valmis maksamaan huomattavan paljon lisää energiasta, näkemään itse vaivaa sen tuottamiseksi tai sietämään toimituksen epävarmuutta.

SAKARI SAUKKONEN Sarvivuori/Keljonkangas Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Helppo ja hyvä teko

Hallituskolmikon tarjoamat vastaukset eivät vakuuta

Ystävien merkitys

Mikä kuntapäättäjiä oikein vaivaa?

Lyhyet 15.7.

Lyhyet 15.7.

Syrjäytyminen juurihoitoon

Hyönteiskato voi iskeä ihmiskuntaan todella nopeasti

Rakkaan läheisen lähtö on aina iso muutos

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.