Tieto vanhuksista pätkii Virroilla

Iltapäivällä viimeisenä työpäivänä ennen juhannusta Virtain kaupungilta yritetään ottaa yhteyttä. Viestin jättäjä tiedustelee, onko äitini tulossa juhannuksen jälkeen maanantaiaamulla päiväksi vanhainkodin päiväkeskukseen.

Soitan maanantaina aamulla vanhainkodin numeroon. Puhelu kääntyy jonnekin.

”Virtain kaupunki”, vastataan. ”Päiväkeskuksesta on soitettu epäselvä puhelu. Onko siellä ao. henkilö”, tiedustelen. ”En tiedä, kun tämä on kaupungintalolla(!). Yhdistän päiväkeskukseen...”

Tavoitan kyseisen henkilön.

Mistä olette saaneet tiedon, että äitini pitäisi tulla sinne tänään klo 9, kysyn.

Kyseinen henkilö mainitsee jonkun minulle tuntemattoman hoitajan nimen. Sanon, että hän ei ole äitini hoitaja. Sitten ao. henkilö sanoo, että ”kotipalvelusta on pyydetty”.

”Miten kotipalvelu voi pyytää, kun eivät ymmärrä/tiedä äidin terveydentilasta ja muistisairaudesta oikeasti juuri mitään”, kysyn.

Keskustelukumppanini puheeseen tulee uusi termi ”tiiminvetäjät”. Sanon hänelle: ”Minä nyt haluan tietää äitini asioiden hoitajana, mistä tämä soppa on alkanut. Lisäksi te olette ottaneet yhteyttä henkilöön, joka ei hoida äitini asioita. Sen johdosta asiat vaan sotkeentuvat lisää.”

”Täytyy soittaa taksille, ettei se mene hakemaan äitiänne”, sanoo ao. henkilö ja sulkee puhelimen korvaani. Saatiin taas asia lakaistuksi maton alle.

On merkillistä, että toisessa päässä taloa ei tiedetä, mitä toisessa päässä touhutaan. Vanhainkodin osastonhoitaja on tietoinen, että äidilleni eivät sovellu edes viikonlopun ”hoidot”, koska kotoa lähtemiseen menee jo 5 tuntia.

Lisäksi äitini on tuollaisen jälkeen tarvinnut 12 tunnin yöunet, vaikka normaalisti riittää 8 tuntia. Siksi ei ole pyydetty viikonlopun eikä päiväkeskuksen hoitojakaan. Miten ao. henkilö ynnä muut luulevat, että vakavasti muistisairas ja toimintakyvyltään edelleen heikentynyt äitini voi lähteä jonkun taksin kyytiin?

Yli vuosi sitten haettiin vakituista paikkaa lomakkeella ”hakemus vanhustyön yksiköihin” jatkuvien ongelmien vuoksi.

Aikanaan tulee ilmoitus, että hakemusta ei hyväksytä ja vahvistuksena on vanhustyönjohtajan allekirjoitus. Pienellä printillä kerrotaan, ettei päätöksestä saa valittaa, mutta oikaisuvaatimuksen voi tehdä perusturvalautakunnalle.

Niin tehdään oikaisuvaatimus perusturvalautakunnalle. Puoli vuotta hakemuksen jättämisen jälkeen sosiaalijohtaja Raija Vaskuu soittaa ja tiedustelee, laitetaanko tämä teidän kirjeenne virkamiehelle vai lautakuntaan (!).

”Päätöksessähän lukee, että ei voi valittaa. Laittakaa lautakuntaan”, ilmoitan hänelle.

Lautakunnan käsittelyn (?) jälkeen tulee kirje, jossa mainitaan ”jää odottamaan asumispalvelupaikkaa” (eli taas uusi termi).

Äidin asunnolla on viestivihko. Siinä on mm. helmi-huhtikuulta 2012 22 merkintää muistamattomuudesta johtuvista pahoinvoinneista, kaatumisista ja ym. vaaratilanteista. Merkintöjä tekevät kotipalvelu ja minä.

Vastaavalta ajalta ja siihen vielä pari kuukautta lisää ”viralliselta tietokoneelta” löytyy vain 2 merkintää ongelmista. Kysyn vanhustyönjohtajalta, miksi tiedot eivät mene koneelle. ”No se (vihko) on vain viestejä toinen toisilleen”, hän toteaa.

”Olen kertonut nämä asiat myös tänne suuntaan useasti”, sanon vanhustyönjohtajalle. ”Se on toisen käden tietoa sinun tietosi”, vastaa vanhustyönjohtaja Marika Silmonen.

Muualla päin Suomea kyllä kuunnellaan omaista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Helppo ja hyvä teko

Hallituskolmikon tarjoamat vastaukset eivät vakuuta

Ystävien merkitys

Mikä kuntapäättäjiä oikein vaivaa?

Lyhyet 15.7.

Lyhyet 15.7.

Hyönteiskato voi iskeä ihmiskuntaan todella nopeasti

Rakkaan läheisen lähtö on aina iso muutos

Syrjäytyminen juurihoitoon

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.