Tietysti teorioita opetetaan kriittisesti

Mikko Tuuliranta kirjoittaa (Ksml 7.9.), että ”evoluutiota voi opettaa kriittisesti”. Toki kaikkia havaintojamme pitää opettaa kriittisesti, aina kielen opettamisesta fysiikan lakeihin.

Tuuliranta oli kuitenkin tulkinnut käsiteparin ”parhaiten sopeutuvat” hyvin kapeasti. Hän väittää, että luonnonvalinta ei muuta populaatiota ”paremmaksi” vaan että geenimutaatiot ovat aina haitallisia, ja esittää johtopäätöksenä, että evoluutiota ei siksi tapahdu.

Väite on yksinkertaisesti väärä: geenimutaatioita tapahtuu – jopa ihmisyksilössä – koko ajan. ”Parhaiten sopeutuvat” ei tarkoita samaa kuin ”parhaat”. Niistä hyvin harvoista geenimutaatioista, joita elimistö ei torju, vain yksilön sopeutumista edistävät voivat lisääntyä populaatiossa: kun muutos tuo yksilölle jonkin edullisen ominaisuuden verrattuna lajikumppaneihinsa tai saalistajiinsa.

Esimerkiksi hyvän hämäränäön omaava yksilö löytää enemmän ruokaa ja saa ruokittua jälkeläisensä paremmin kuin lajitoverinsa keskimäärin, jolloin ominaisuus yleistyy seuraavassa sukupolvessa.

Se, että 60 vuoden aikana ei ole kokeissa saatu aikaiseksi elämän syntymistä kemiallisesti ei kuitenkaan todista vielä sitä, etteikö sitä voisi syntyä 600 miljoonaan tai miljardien vuosien kuluessa. Jos Tuulirannalle asia on ”mielikuvitusta”, voi hän lohduttautua vaikka sillä, että on paljon muitakin ihmisiä, joitten mielikuvitus ei riitä käsittämään tuollaisia ajanjaksoja.

Monille ihmisille näyttää evoluutioteorian kyseenalaistamiseksi riittävän se, ettei pysty omilla havainnoillaan näkemään lajien kehittymistä toisiksi lajeiksi. Yli oman havaintokyvyn tai elinajan menevät havainnot ovat mahdollisia vain eri tutkimusmenetelmillä, joihin suurin osa ihmisistä ei koskaan elämänsä aikana tutustu.

Teoria siitä, että kuu kiertää maapalloa on melko helppo uskoa, koska puutteellinenkin havaintomme kuun ilmaantumisesta ja katoamisesta yötaivaalla kuukauden välein tukee meille kerrottua tarinaa kuun kiertoradasta. Kuitenkin sekin on matemaattisesti laskettu todennäköisyys – kukaan tutkijoistakaan ei ole irtaantunut kuukaudeksi niin kauas maasta, että voisi vaikkapa omin silmin havaita asian.

Väite siitä, että linnut osaavat lentää on helppo maallikonkin uskoa, koska näköhavaintomme tukee asiaa. Taas väite siitä, että lehmät eivät osaa lentää on sekin varsin todennäköisesti paikkaansa pitävä, vaikka hyvin kriittinen ihminen voisi myös kyseenalaistaa sen: entäpä jos lehmät eivät vain ole käyttäneet lentotaitoaan! Lentotaidon puutteen vahvistamiseksi voimme sitten käyttää muuta tutkimusta, kuten pyrkiä todistamaan lentotaidottomuus lehmän (meidän tuntemaamme) lentämiseen sopimattomalla fysiologialla.

Se että jokin käsitys on tiedeyhteisön hyväksymä, ei tarkoita, etteikö sitä koko ajan asetettaisi alttiiksi kritiikille. Tieteen luonteeseen kuuluu, että teorioita ja johtopäätöksiä kritisoidaan – jos joku arvonsa tunteva tutkija tulostensa kumoamisesta kimmastuu, se on vain henkilön turhamaisuudesta johtuvaa, ei tieteen menetelmiä ja tieteellistä tutkimusta horjuttavaa.

Yleisesti kuultu ”heitto” evoluutioteorian vastustajilta onkin – ja minkä Tuulirantakin toistaa – että evoluutioteoriaa ei saa kritisoida. Tämä on silkkaa tahallista kuvitellun ”vastustajan” mustamaalaamista. Väite kumpuaa vain siitä, että evoluutioteorialla on niin vahvat todisteet, että sen korvaavaa teoriaa elämän synnystä ja lajien kehittymisestä ei kukaan ole esittänyt. Vajaat 200 vuotta sitten esitetty evoluutioteoria nimenomaan syrjäytti tutkijoiden keskuudessa vallinneen käsityksen maailman ja sen eliölajien luomisesta.

Kaikkia tieteellisiä teorioita – myös lehmän lentokyvyttömyydestä – pitää arvioida ja tutkimuksen parissa koko ajan tarkastellaankin kriittisesti. Toivoisin kuitenkin evoluutioteorian vastustajien esittävän harhaisen kritiikkinsä lisäksi jonkun paremmaksi todistetun teorian tai edes aihion sellaisesta.

Risto Rönnberg

rehtori

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.