Toisen asteen koulutus- ongelma on ratkaistavissa

Professori tekee tutkimusta ja opetusta samaan aikaan. Niin ammattikoululainenkin voi tehdä työtä ja opiskella, käytännössä ja teoriassa, yhtäaikaisesti. Toisen asteen koulutus vaatii uusia avauksia.

Erityistä osaamista vaativa ammattityö koostuu monesta eri vaatimustasosta. Opiskelijakin ”pakinkantajana” voi avustaa nostaen näin ammattimiehen tehokkuutta samalla oppien itse, miten tulosta syntyy. Tämä helpottaisi kohtaanto-ongelmaa työmarkkinoilla, jossa on jatkuvasti työvoimapulaa.

Opiskelijan käyttö ei vain nosta tehokkuutta tai poista juuri sitä kapasiteettia, mikä on toiminut tuotannon ja kilpailukyvyn ”pullonkaulana”, vaan luo uuden työpaikan ammattimiehen rinnalle.

Opiskelija hyötyy uusimmasta tiedosta, koska avoimilla markkinoilla toimiva yritys on pakotettu olemaan kehityksen kärjessä, mitä yhteiskunnan ylläpitämä kivijalkakoulu ei välttämättä ole. Yhteiskunta hyötyy, koska opiskelija saadaan kustannuksia synnyttävästä organisaatiosta siirrettyä yhteiskunnalle tuloja tuottavaan toimintaan.

Työnantajien on mielekästä osallistua koulutuksen kustannuksiin (ei lakisääteiseen palkkaan), koska yritys hyötyy oppilaasta nyt ja tulevaisuudessa työvoimapulan helpottamisen kautta.

Peruskoulun käyneen on helpompi sitoutua valinnan vapauden kasvun kautta, koska opiskelupaikkoja tarjoutuu runsaasti lisää kotipaikkakunnaltakin. Työkokemus opetuksen rinnalla nopeuttaa valmistumista oikealle alalle.

Investointeja ei tarvita, koska luokkaopetustiloja on lopetetuissa kivijalkakouluissa ja työssä oppiminen tapahtuisi yrityksissä.

Maamme hallitus supistaa perinteisiä toisen asteen aloituspaikkoja ”kivijalkakouluissa”, koska varsin perustellusti nykyisen ammattikoulutuksen koetaan olevan tehotonta. Siksi on mahdollista luoda uudet koulutuspaikat menetettyjen tilalle.

Näiden toimenpiteiden kautta olisi saatavissa tasapuolisesti ja kustannustehokkaasti uusia aloituspaikkoja.

Hajautettu ”konepajakoulu” mallina olisi uutta perinteiseen verrattuna ja supistaisi ylläpidoltaan kalliita opiskelukolosseja. Koulutus tasa-arvoistuisi maantieteellisesti ja tällä hillittäisiin epätervettä keskittämistä.

Samalla säästetään yhteiskunnan resursseja ja vältetään keskuskaupunkien kasvuongelmia. Onnistuakseen koulutuksen on oltava yksilöllistä ja tuotannollista, siksi juuri työpaikalla tapahtuvaa.

Reaalielämässä kaikki työvaiheet, jotka eivät jalosta tuotetta ovat hyödyttömiä. Tähän perustuu tämän ajattelun koko logiikka.

Oppilaskin on välittömästi tuotannollinen. Opiskelija motivoituu, kun hankkii itselleen ammatin ja resursseja opetukseen.

Tämä ei ole yhtään sen kummempaa kuin esim. perheessä, jossa kaikki perheenjäsenet osallistuvat kotitöihin. Näin jokainen ihminen on lisäresurssi yhteiskunnalle.

Hannu Ruokolainen

toimitusjohtaja

Keuruu

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Varpushaukka Keuruun Haapamäellä. Kuva: Marja Mallat

Naaraskorento munii veteen. Kuva: Jukka Luoma

Neitoperhonen. Kuva: Pirjo Ala-Hynnilä

Lukijan kuvatRautapyörä. Kuva: Jorma Soininen

Talousjärjestelmä luo pahoinvointia

Lyhyet

Lyhyet

Mykkäsen malli lisäisi kivihiilen käyttöä

Poliittisen poliisin paluu

Kiristäjät liikkeellä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.