Totuus ei imartele

Taas on tarvittu yksityistä asiantuntijaa kertomaan asiasta totuus. Kysymyksessä on lauantain Ksml:ssa 7.5. "Yksin kotona" -otsikoitu yrittäjän haastattelu vanhusten kotihoidon arjesta. Olen hyvilläni, että totuus tulee julki, mutta harmissani siitä, että vaikka totuuden nähneet ovat yrittäneet kertoa, on keskustelu totuudesta jäänyt toistaiseksi käymättä. Keskustelussa on ollut vain yksi mantra ilman ymmärrettyä sisältöä. Haluan päättäjäkollegojen, niin virassa kuin luottamustehtävässäkin miettivän mikä ero on sillä, hoidetaanko vanhus kotiin vai hoidetaanko vanhusta kotona?

Monet kokeneetkin luottamushenkilökonkarit ovat hakoteillä käsityksissään julkisten kotihoitopalvelujemme tilasta paitsi siinä, mikä on itse päätöksillämme aikaansaatua ja siitäkin, mihin emme voi päätöksillä vaikuttaa. Esimerkiksi työhön penätään perinteisiä kodinhoitajia ymmärtämättä, että julkisena palveluna kodin hoitamista ei ole enää vuosiin toteutettu. Kotihoito on kotiin tuotua hoivapalvelua asukkaalle ja senkin sisällön määrittelee asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelma. Suunnitelman sisältö on juuri se, josta meidän pitäisi käydä arvokeskustelua siltä osin kun sen toteuttaa kunnallinen kotihoito.

Olen hämmästynyt, miten monilta päättäjältä on mennyt ohi, että hoitotyön koulutus uudistettiin jo vuosikymmeniä sitten ja perushoitaja, mielenterveyshoitaja, kuntohoitaja, lastenhoitaja ja kodinhoitaja -koulukset yhdistettiin. Saatiin monialaosaajia, lähihoitajia, joilla on ammatillisesti valmius toteuttaa kokonaisvaltaista hoitotyötä ja kuntouttavaa työotetta kotiin vietävissä hoivapalveluissa. On yhteiskunnallisten resurssien tuhlausta, ettei kaikkea sitä ammattiosaamista edes hyödynnetä!

Meillä on menossa uudessa uljaassa Jyväskylässä tämä organisaatio- ja palvelurakenneuudistus. Toivottavaa on, että uuden sukupolven organisaatio rakentuu uusille arvoille ja näkökulmille. Uuden sukupolven organisaation tulee olla kuntalaista osallistava. Toivon, ettei uudistus jää pelkkiin rakenteisiin vaan etenee myös käytäntöihin ja sisältöön. Nykymuotoinen kehitys vie meidät väistämättä umpikujaan lähivuosina.

Keskuudessamme elää kasvava joukko ihmisiä, joiden elämänkulkua määrittelee yhä kiihtyvä syrjäytymiskehitys. Olemme huolissamme syrjäytyneistä nuorista ja työttömistä, kuntoutujista ja maahanmuuttajista. Meidän tulee olla huolissamme myös syrjäytyvistä vanhuksista. Nykymuotoinen kotiin hoitaminen passivoi, syrjäyttää, eristää ja jopa vangitsee. Vanhuksenkin tulisi olla oman elämänsä subjekti. Päivittäiset toiminnot ovat parasta mahdollista toimintakyvyn ylläpitämistä ja kuntouttamista. Jos kotihoito hoitaa kotiin niin, ettei vanhuksella ole edes mahdollisuutta tehdä arjen askareita tuettuna - oman vointinsa ja toimintakykynsä mukaan - ollaan hyvin lähellä kotiin "säilömistä". Tämä ei voi olla kenenkään paras, niin kaunis kuin ajatus mahdollisimman pitkään kotona olemisesta onkin.

MINNA MÄKINEN sairaanhoitaja, kaupunginvaltuutettu (ps.) Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Tuntuu hyvältä, kun voi parantaa ihmisten arkea

Oikeaa isänmaallisuutta globaalissa maailmassa

Lyhyet

Lyhyet

Kesätyöseteli kaikille päättöluokkalaisille!

Ennätyksiä ilman lapinlisää

Lyhyet

Lippumme elää ajassa

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.