Tulevaisuuden hoiva

Olemmepa mitä mieltä tahansa hoiva-alan tuotantomalleista, tulemme jatkossakin jossain määrin tarvitsemaan myös yksityisiä tuottajia. Joissain kunnissa kunnallinen tuotanto on ajettu alas ja sitä ei hetkessä pystytä aloittamaan uudestaan tarvittavalla kapasiteetilla.

Osa yksityisistä yksiköistä toimii moitteettomasti ja myös kustannustehokkaasti. Meneillään olevasta aiheellisesta kohusta voimme kuitenkin päätellä, että kaikkia munia ei kannata laittaa yhteen koriin. Ongelmaksi yksityisen tuotannon suhteen on muodostunut paikallisten toimijoiden elintilan kutistuminen. Monikansalliset suuret yritykset ovat syöneet pienemmät yritysostoin pois markkinoilta. Tuotot valuvat osittain ulkomaille ja verosuunnittelu mahdollistaa hintojen polkemisen, joka edelleen vääristää kilpailuasetelmaa ja heikentää laatua.

Mitä sitten voimme tehdä? Kiveen hakattu numeerinen hoitajamitoitus on ongelman ja etenkin ratkaisun yksinkertaistamista.

Keskustelu pyörii liiaksi juuri tuon numeron ympärillä. Ymmärrän poliittisen viestin ajatuksen takana. Nyt on kiire näyttää, että asioille tehdään jotakin.

Ratkaisevaa on kuitenkin hoitoisuuden, yhden potilaan vaatiman hoidollisen työmäärän, totuudenmukainen arviointi ja pisteytys. Toiset potilaat/asukkaat vaativat enemmän hoitajaresursseja kuin toiset. Tällöin yksi kaikkia sitova numeerinen kriteeri ei riitä resurssitarpeen arviointiin.

Tarvitsemme selkeät, helposti yleistettävät hoitoisuuden kansalliset arviointikriteerit. Potilaat tulevat tarvitsemaan paikkoja entistä pidempään ja hoitoisuusluokitusta pitää päivittää jatkuvasti. Sama luokitus tulee olla käytössä sekä tilaajalla että tuottajalla.

Hoidon laatuun tulee luoda helposti seurattavat mittarit. Ne pitää kirjata selkeästi sopimuksiin ja niiden toteutumista tulee kunnan puolesta valvoa. Tarvitsemme eräänlaisen hoivapotilaan käypä hoito-suosituksen. Valvontatoimet, niiden tulokset sekä vaaditut toimenpiteet tulee raportoida ja kontrolloida. Taloudelliset sanktiot toimivat pelotteena.

Kunnallinen puoli voisi harkita kustannuskurimuksessaan eräänlaisia elämänkaaritaloja, joihin voitaisiin integroida päiväkoti/esikoulu ja hoivakoti samaan rakennukseen. Toiminnot nauttisivat synergiasta esimerkiksi osittain yhteisten tilojen, keittiön ja henkilökunnan suhteen.

Neuvolatoimintojakin voisi tuottaa samoissa tiloissa ja ilta-aikaan järjestää ikääntyvien iloksi erilaisia kerhoja ja harrastetoimintaa. Näin tilat saataisiin optimaalisesti käyttöön ja henkilökuntaa voitaisiin liikuttaa hieman tarpeiden mukaan.

Myös yksityisellä puolella on hoiva-alalle annettavaa jatkossakin, kunhan säännöt ovat pitävät ja valvonta saadaan kuntoon. Tämä vaatii muutakin kuin numeerisen henkilömäärän mitoituksen. Tarvitsemme kuitenkin kunnat takaisin valvovan roolin lisäksi varteenotettaviksi tuottajiksi ja silloin monikäyttöiset ratkaisut voisivat olla tulevaisuus.

Puhumme lakisääteisistä palveluista, joissa kunnalla pitää olla aktiivinen rooli sekä tuottajana että valvojana. Meidän tulee ottaa keskeiseksi lähtökohdaksi ennaltaehkäisevän toiminnan edistäminen ja juurruttaminen osaksi tulevaisuuden sote-palvelua. Tavoitteena on tietenkin terveyden ja toimintakykyisyyden säilyttäminen.

Ville Väyrynen

kirurgi

kunnanvaltuutettu (kok.)

puheenjohtaja (Muuramen Hyvinvointi -liikelaitoksen johtokunta)

kansanedustajaehdokas

Muurame

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Isot ja pienet asiat sekaisin

Lyhyet

Lyhyet

Influenssarokotuksesta vapaaehtoinen terveydenhoitoalalla

Virheellinen metsäveroväite SDP:stä

Lasten ja nuorten hätään pitää vastata

Poliittiset intohimot ajoivat ammatillisen otteen ohitse

Jyväskylä on nostettava MAL-sopimusten piiriin

Lentämiselle pitää säätää isot verot

Koulut mukaan ilmastotyöhön

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.