Tulijoiden osaaminen pitää tunnistaa

Suomeen saapuu noin 8500 pakolaista vuodessa. Vahva stereotypia on, että pakolainen on heikommassa asemassa oleva, köyhä maaseutulainen, joka on elänyt vaatimattomasti savimajassa eikä ymmärrä teknologiasta tai maailman ilmiöistä mitään.

Tosiasiassa joukossa on kaupunkilaisia ja maaseutulaisia, hyvin ja heikosti kouluttautuneita, elämässään eksyneitä, väsyneitä, pelokkaita ja traumatisoituneita, mutta myös innostuneita, osaavia, aktiivisia ja maailmaanähneitä ihmisiä.

YTT Kati Turtiainen viittasi Hyvien etnisten suhteiden luennolla (13.4.) pakolaisleirien resurssihenkilöihin, ihmisiin, joilla on huikea määrä osaamista ja kokemusta työelämästä ja muilta elämän osa-alueilta. Turtiainen totesi, että Suomeen tullessaan hyvin koulutettu, omassa maassaan hyvässä asemassa, esimerkiksi maaherrana, toiminut henkilö, joutuu menetysten tielle, kun taas luku- ja kirjoitustaidoton pääsee saavutusten tielle.

Aluksi pakolaiset ohjautuvat kotoutumis- ja TE-palveluihin. Miten hyvin työntekijät pystyvät ja ehtivät huomioimaan asiakkaidensa unelmat, haaveet ja toiveet.

Maaherran odotus on, että hän pääsee toteuttamaan itseään itselleen luontaisella tavalla. Tullessaan hän ei ymmärrä yhteiskunnan järjestelmää tai toimintatapoja, hän ei tiedä, miten täällä tulisi toimia, hän ei osaa kieltä; hän on muiden armoilla.

Miten hän lähtee rakentamaan tulevaisuuttaan uudessa maassa? Mistä hän aloittaa? Hänet ohjataan kotokoulutukseen, jossa hän on yksi muiden joukossa opiskelemassa kieltä ja kulttuuria. Hänellä on palo, hän haluaa vaikuttaa ja ymmärtää yhteiskuntaa. Kuinka kauan hänen täytyy odottaa, että hän on vaikuttaja, osallinen, itsenäinen? Kuka tai mikä antaa osallisuuden mahdollisuuksia?

Miksi Suomessa ei tunnisteta ja tunnusteta ihmisten potentiaalia ja osaamista? Miksi suomen kielen hallinta on avain onneen? Miksi osaava ihminen ei voi opiskella kieltä työn ohessa? Missä on mestari-kisälli-ajattelu? Miksi maaherra joutuu menetysten tielle, jossa hän on menettänyt omaisuutensa, kunniansa, arvostuksensa ja identiteettinsä.

On olemassa myös saavutusten tie. Tämän tien pääsee kokemaan luku- ja kirjoitustaidoton. Hän pääsee koulutukseen, jossa hän oppii lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Hän saavuttaa isoja asioita ja saa käyttöönsä välineitä, jotka avartavat hänen maailmaansa.

Nämä tarinat ovat karrikoituja, mutta tarkoituksena on osoittaa, ettei yhteiskuntamme ole vieläkään kotouttamistyön asiantuntija, vaikka työtä on tehty kauan.

Meillä on edelleen rakenteita ja ihmisiä, jotka lannistavat ja vähättelevät tulijoita. Rakenteita ylläpitävät ihmiset. Jos jokainen toimija omassa työssään näkee tulijan yksilönä, kuuntelee, antaa todellisia osallistumisen mahdollisuuksia, selittää ja antaa tietoa ja taitoja niin ehkä osallisuus ja itsenäisyys lisääntyvät.

Rakenteet voivat muuttua vain, jos ihmiset muuttavat työtapojaan ja asenteitaan. Maahan muuttanut on kotoutunut vasta, kun hän kokee olevansa oman elämänsä osallinen toimija.

Jenni Koivumäki

Emmanuel Sibomana

OSANA – maahanmuuttajien osallisuus- ja tutortoimintahanke

Paremmin Yhdessä ry

Jyväskylä

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Kirja on seikkailu

Vanhus- asiassa tarvitaan ryhtiliike

Kotoutus on hyvällä mallillla

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Tekeekö seksuaalikasvatus nuorista helppoja uhreja?

Tulevaisuuden hoiva

Numerot kertovat aina ihmisistä, kokoomus

Ken on syyllisin?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.