Turpeesta tuli juridinen ongelma

Keskisuomalainen (3.1.) uutisoi Korkeimman hallinto-oikeuden kumonneen Keski-Suomen Ely-keskuksen päätöksen, jonka mukaan vuonna 1996 toimintansa käynnistyneen Multian Kummonsuon turvetuotantoalueen kaivuulle ei tarvinnut hakea ympäristölupaa. Nyt Turvetuote Peat Bog Oy:n on haettava lupa heinäkuun 2013 loppuun mennessä.

Tarkastaja Harri Liukkonen selittelee, Keski-Suomen Ely-keskuksen edustajana, puolustellen aiempaa päätöstä. Mihin kansalainen enää voi uskoa? Viranomainen ei tunnusta virhettään, vaan toteaa haastattelussa ivallisesti: ”Mikäli toiminta aiheuttaisi ympäristön pilaantumista tai vastaavaa, keskeyttämispäätös olisi varmasti tehty jo. Mistään lainrikkomisestahan tässä ei ole kyse. Kuivatusvedet johdetaan harkitusti ja parhaalla käytössä olevalla tekniikalla, eli tilanne ei juurikaan muuksi muuttuisi, vaikka Kummunsuolla olisikin lupa.”

Tarhapään osakaskunnalle ja sen puheenjohtajalle Pasi Koppiselle on nostettava hattua sinnikkyydestä puolustaa kollektiivia yhteistä etua. Kun valvova virkamies uskoo parhaalla käytössä olevalla tekniikalla päästävän puhtaaseen tulokseen, on lausunto selkeän asenteellinen. Kun hän vielä jatkaa, ettei tilanne muuksi muuttuisi, vaikka Kummunsuolla olisikin ympäristölupa, niin kyseessä on todella vakava juridinen uskottavuusongelma. Tarkastajan toteamisesta on luettavissa kuin itsestäänselvyytenä, että ympäristöluvan hakeminen on muodollisuus ja lopputulos on varma: lupa tulee.

Tässä kohden on hyvä katsoa taaksepäin. Tunnen hyvin miehen, joka 1970-luvulla käytti työssään lyijypohjaista maalia ja sai myrkytysoireet. Mies meni Keski-Suomen keskussairaalaan ja epäili maalilla olevan osuutta oireisiinsa. Asiantuntijalääkäri totesi, ettei se kyse voi olla maalista, koska ”tämän päivän maalit on niin hyvin tutkittuja, ettei niitä myytäisi, jos niiden käytöstä voisi aiheutua sairastumisvaaraa.” Runsaat 10 vuotta myöhemmin lyijypohjaisten maalien käyttöä vähennettiin ja laivan pohjia maalanneiden vaadittiin käyttävän hengityssuojia. Tänä päivänä nämä maalit ovat täysin kiellettyjä.

Suomi on puun maa ja puun kyllästämöjä on ollut eri puolilla Suomea. Eräs merkittävä kyllästämö oli aikoinaan Kuhmoisten sahalla. Olin ottamassa runsas 10 vuotta sitten sahalta näytteitä, kun siellä oli vielä hajuaistillakin havaittavia kloorifenolijäämiä. Kyllästämö oli käyttänyt Ky-5 -kemikaalia kyllästykseen. Sen käyttö oli ollut sallittua. Näytteenoton yhteydessä selvitin, miten sahalla työssä olleet selvisivät myrkkyjen kanssa työskentelystään. Sahan terveydenhoidosta vastannuti Kuhmoisten terveyskeskuksen ylilääkäri kertoi, että 1970–1980 -luvuilla sahalla työskennelleistä moni oli kuollut, osa työikäisenä, osa eläkkeellä ollessaan. Lähes 90 prosenttia kuolemista johtui keuhkosyövästä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Punamultabudjetti kasvattaa ostovoimaa

Vastuu ja politiikka

Todistusvalinta ei vanhoja ylioppilaita muistele

Halpatyö kelpaa – ja silti sitä voi surutta moittia

Muutetaan maailmaa!

Lyhyet

Lyhyet

Uusi sairaala Nova raiteilleen

Ilmastonmuutos saadaan vielä kuriin yhteisvoimin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.