Turvallisuusratkaisu on pidettävä omissa käsissä

Turvallisuuspoliittista keskustelua kiihdyttänyt Nato-selvitys on ulkoministeriön tilaama, analyyttinen ja kiihkoton arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista. On hyvä, että Natosta on tehty näin laaja erillisselvitys ennen hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa eduskunnalle. Nato on keskeinen elementti puhuttaessa Suomen turvallisuuspolitiikasta.

Turvallisuuspolitiikkaamme vaivaa tällä hetkellä moniulotteisuus, halutaan olla kaikkialla mutta samalla ei oikein kunnolla missään. Kun johtavilta poliitikoilta kysyy Suomen turvallisuuspoliittisesta linjasta, vastaus on yleensä seuraava rimpsu: turvallisuuspolitiikka perustuu uskottavaan ja itsenäiseen puolustukseen, tiivistyvään puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa, EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä turvatakuihin ja toimintaan Naton rauhankumppanuusohjelmassa.

Itsenäisen puolustuksen turvaaminen edellyttää ilma- ja merivoimien kaluston merkittävää uudistamista mutta lisämäärärahoihin on suhtauduttu nihkeästi, eräässä vasemmistopuolueessa lisämäärärahat on suoranaisesti tyrmätty.

Lähitulevaisuudessa kansallisen puolustuksen vahvistamisessa keskeistä on tiedustelulainsäädännön pikainen uudistaminen sekä kyberturvallisuuden vahvistaminen. Tietoverkkojen kautta toteutetut hyökkäykset voivat hetkessä lamauttaa koko maan huomattavasti helpommin ja ennakoimattomammin kuin perinteisen sodankäynnin menetelmät.

Ruotsin kanssa halutaan tehdä yhteistyötä, mutta on epäselvää, halutaanko suoranaista puolustusliittoa vai mitä. Euroopan unionin turvatakuut muuttuivat Pariisin terrori-iskujen jälkeen pelkäsi sanahelinäksi, kun paljastui, ettei Suomen lainsäädäntö mahdollista avunantoa tai sen vastaanottoa. Onneksi tähän on tulossa lakimuutos, tosin monta vuotta liian myöhään.

Naton rauhankumppanuusohjelmassa halutaan olla mukana mutta turvatakuita ei haluta. Ja onhan meillä vielä Nato-optio. Kenelläkään muulla maalla sitä ei ole eikä Naton päässäkään tunnuta ymmärtävän, mitä suomalaiset sillä tarkoittavat. Lisänä vielä tulee vaikea suhde Yhdysvaltoihin, joka vuoroin on liian läheinen tai liian etäinen.

Moniulotteista turvallisuusparadoksia suurempi ongelma on ratkaisujen ulkoistaminen Suomen rajojen taa. Liian usein mietitään, mitä mieltä Moskovassa tai Tukholmassa ollaan kuin sitä, mikä olisi Suomelle paras ratkaisu.

Jos kokonaisturvallisuuden kannalta Nato on hyvä asia, jäsenyysprosessi kannattaa käynnistää. Jos taas liittoutumattomuus on Suomelle paras ratkaisu, niin sitten on syytä panostaa resursseja uskottavaan puolustukseen. Ydinkysymys on se, miten parhaiten turvataan Suomen ja suomalaisten turvallisuus. Ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut tulee aina tehdä tämän kysymyksen perusteella.

Jani Kokko

varapuheenjohtaja

SDP:n Keski-Suomen piiri ry

Muurame

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.