Turvetuotanto vaurioittaa luonnon vesitaloutta

Turvetuotanto yrittää uudistetulla viestintäkikkailullaan valkaista mustaa valkeaksi. Se on kuitenkin monilla vedenjakaja-alueilla suurin vesistökuormittaja, sen tuotannosta valuvat vedet jätevettä, ja turve on energiatuotteena uudistumaton luonnonvara. Poltettujen turvekerrosten korvautuminen ja maatuminen energiaturpeeksi vievät vähintään satoja vuosia.

Vaikka turvetuotannon jätevedet puhdistetaan sataprosenttisesti, se ei poista tuotannon toista suurta ympäristöhaittaa eli valuma-alueen vesitalouden haavoittamista. Rahkaturpeella on suuri vedensitomiskyky. Maatumaton rahkaturve kykenee sitomaan 15–20 kertaa ja maatunut 6–7 kertaa oman painonsa verran vettä. Luonnontilainen suo toimiikin pesusienen tavoin, varastoimalla vettä ja tasoittamalla valuntoja.

On helppo ymmärtää, mitä suon vedenpidätyskyvylle tapahtuu, kun suolta poistetaan puut, pintamaa ja metrien paksuiset turvekerrokset. Alueen haihdunta-, valunta- ja vierasaineiden (esimerkiksi elohopea) pidätysolosuhteet muuttuvat. Luonnon ”suopuhdistamo” rikkoutuu ja haitat yleistyvät. Turvetuotannon jätevesihaittojen lopullinen laajuus määräytyy hydrologisten olojen ja vastaanottavan vesistön ominaisuuksien perusteella.

EU:n vesipolitiikan päätavoitteena on saattaa vesimuodostumat hyvään ekologiseen tilaan. Edellistä huonommin tunnettu EU-säädös on tulvadirektiivi, joka velvoittaa kartoittamaan suurtulvien riskialueet ja laatimaan tulvanhallintasuunnitelmat. Samainen direktiivi edellyttää myös tulvavesien imeytyksen ja viivyttämisen tehostamista vesistön latva-alueilla.

Suomi on sitoutunut tavoitteisiin kansainvälisin sopimuksin ja kansallisella lainsäädännöllä. Turvetuotanto on siten ristiriidassa näiden sitoumusten kanssa.

Uusimmat ilmastomallit ennustavat Suomen sadannan kasvavan 20 % ja muuttuvan vuodenaikaisesti satunnaisemmaksi seuraavan sadan vuoden kuluessa. Jo nyt suo- ja kosteikkoalueiden kuivatukset ja kuorimiset näkyvät valunnan a↔a↔revo↔itymisenä ja vesisto↔kuormituksen voimistumisena. Mitä enemmän varastointi- ja imeytyskykyä vaurioitetaan, sitä rajummin ja äkillisemmin vedet tulvivat. Monet tierummut eivät kykene enää vetämään tällaisia tulvapiikkejä. Siksi tievauriot ja lomailijoille ikävät alivesikaudet tulevat yleistymään.

Pariisin ilmastokokous 2015 oli suomalaisittain pettymys. Kivihiilimaat Kiina ja Puola sitoutuivat merkittäviin tuotantosupistuksiin. Ympäristöministeri hehkutti asiaa medialle. Ministerin vastaus jatkokysymykseen Suomen turvetuotannosta kertoo kuitenkin kaksinaamaisuudesta: ”Ei turvetuotantoomme voi puuttua, sehän on Suomen energiapolitiikalle tärkeää!”

Kuinka oivan ja sisäpoliittisesti sujuvan takaportin ilmastokokous olisikaan tarjonnut hallitukselle määritellä turvetuotannon alasajon aikataulu ja siirtyminen kestävään biotalouteen.

Anssi Eloranta

Jyväskylä

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Keski-Suomi on elinvoimainen

Kestävyyttä metsä- politiikkaan!

Liikennepalvelulaki toi uusia mahdollisuuksia maaseudulle

Lyhyet

Lyhyet

Ihmiset valittavat aivan turhasta

Lyhyet

Lyhyet

Katoilta pudotettavan lumen käsittelyyn on vaihtoehto

Vanhusten perhehoito tuo kodinomaisuutta

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.