Tuuli kävi heidän ylitseen

Aki Kolehmainen nosti esiin traagisen kuoleman 70 vuoden takaa ("Sirkka Sari syöksyi historiaan", Ksml 30.7.). Artikkeli liittyi nuoren näyttelijättären putoamiseen hotelli Aulangon savupiippuun Rikas tyttö -elokuvan kuvausten aikana heinäkuussa 1939.

Valentin Vaala muisteli tapahtumaa Elokuva-aitta -lehdessä vuonna 1951 seuraavasti:

- Muistan, kuinka hän (Sirkka Sari) seisoi silmät loistaen pöytämme vieressä, huudahti sitten: "Tule mukaan Jaska!", ja lähti juoksemaan ulos. Luutnantti seurasi perässä. Sirkka juoksi ylös katolle, josta avautui ihana näköala yli hiljaisen suviyön.

- Hän luuli tasaisen katon toisessa päässä kohoavaa tornia näköalatorniksi, kiipesi ylös sen huipulle johtavia portaita - ja astui suuren savupiipun kuiluun… Luutnantti ehti parahiksi katolle nähdäkseen vaalean keijukaisen katoavan mustaan syvyyteen…

Tapahtuman henkilöistä, heidän piirteistään ja myöhemmistä vaiheistaan rakentui lopulta kiemurainen tarina onnettomuudesta, jonka osallisista kertoo enää kivi Turun sankarihaudassa.

Kuolinhetkellään Sirkka Sari oli kihloissa nuoren luutnantin kanssa. Kihlattu ei kuitenkaan ollut hänen kanssaan torniin kiivennyt Jaakko Sauli, vaan tykistön luutnantti Teemu Linnala.

Linnala ja Sari olivat sopineet hääpäivästään ennen kesän 1939 kuvausten alkamista: heidän tuli tavata seuraavan kerran Perkjärven kirkon alttarilla. Siellä Linnala morsiamensa kohtasikin, mutta eri merkeissä kuin olisi toivonut.

Sirkka Sari haudattiin Perkjärvelle Karjalan Kannakselle syksyllä 1939. Hautajaisten järjestelyistä vastasi pitkälti kihlatun joukko-osasto, Kenttätykistörykmentti 3.

Luutnantti Jaakko Sauli ei ollut tullut Hämeenlinnaan tapaamaan Saria, vaan hyvää ystäväänsä Valentin Vaalaa. Vaala - alkujaan Valentin Jakovitsh Ivanoff - kuului kahteen vähemmistöön, joiden elämä 1930-luvun Suomessa ei ollut helppoa. Hän oli Pietarissa syntynyt venäläisemigrantti sekä homoseksuaali.

Vain puoli vuotta hautajaisten jälkeen Perkjärvi jouduttiin jättämään viholliselle puna-armeijan hyökätessä Kannasta pitkin. Pikaviestin Suomen mestari Jaakko Sauli johti komppaniaa Säkkijärven Nisalahdella. Joukko yritti estää Viipurinlahden rantaan pureutunutta ylivoimaista vihollista katkaisemasta Haminasta Viipuriin johtavaa maantietä. Elettiin talvisodan viimeisiä päiviä.

Viipurinlahden epätoivoisista rannikkotaisteluista muodostui sodan verinen loppunäytös. Tie länteen oli pidettävä auki hinnalla millä hyvänsä. Sauli ehti toimia tehtävässään viisi päivää, kunnes haavoittui vaikeasti kaulaan ja selkärankaan. Kun hän seuraavana päivänä menehtyi, sotaa oli jäljellä yksi päivä.

Kirjeessään kotiin Sauli oli kirjoittanut:

- Otetaan tyynesti, mitä sitten tuleekin. Joskushan kullakin on kuitenkin vuoronsa, ja onhan sopivampaa suomalaiselle miehelle kaatua taistelussa kuin tikahtua sänkyyn.

Sauli haudattiin vanhempiensa toiveen mukaisesti Turun sankarihautaan. Hänen isänsä oli parhaiten poikakirjoistaan tunnettu kirjailija ja toimittaja Jalmari Sauli.

Rauhanteossa Perkjärvi ja Sirkka Sarin hauta jäivät Neuvostoliittoon. Perkjärvellä vierailleet karjalaiset ovat kotiseuturetkillään etsineet hautapaikkaa, mutta Sirkka Sarin hautaa ei ole löydetty.

MIKKO PORVALI VK, oik.yo Jyväskylä

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Muovijätteet kiertoon nykyistä helpommin

Peltipoliisi ei yksin pärjää

Lyhyet

Lyhyet

Maassamme muhii katastrofi

Lyhyet

Päijänteen korkeutta ei pidä säännöstellä

Teemoitus lyö tiukat länget taiteilijalle

Kirurgiaa vain keskussairaalassa?

Hallitus ajoi TYP-palvelut alas tuomatta mitään uutta tilalle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.