Työelämä huomioon kielipolitiikassa

Opetusministeri Henna Virkkunen on ehdottanut kansallisen kielistrategian laatimista. Hienoa, että poliittiset päättäjät heräävät asiaan, kun huononeva kielitaito on näkynyt tilastoissa jo yli kymmenen vuoden ajan.

Totta on, että olisikin ollut ajattelematonta ensin uudistaa peruskoulun tuntijako ja sen jälkeen tehdä kansallinen kielistrategia. Se olisi ollut kuin hiivan heittäminen uuniin pullapellin perään. Tilastot ovat jo kymmenen vuoden ajan osoittaneet huolestuttavaa kieltä kansallisen kielivarannon heikentymisestä. Luokaton lukio on omalta osaltaan keskittänyt kiinnostuksen vain kirjoitettaviin aineisiin. Kaikkien kielten osalta suorituksia on vähemmän ja harvemmissa kielissä. Jo tehtyjen valintojen seuraukset eivät edes vielä näy tilastoissa. Yliopistojen kielikeskuksissa ja ammattikorkeakouluissa kieliresurssista jopa 90 prosenttia menee vain ruotsiin ja englantiin. Nykyinen meno tuottaa tilanteen, jossa suomalaiset osaavat vain englantia äidinkielensä lisäksi. Jopa EU-tasolla vaatimus on kahdesta kielestä äidinkielen lisäksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote kielistrategiasuunnitelmista herättää kuitenkin huolestumista ammattikielen ja -viestinnän piirissä. Kuulostaa siltä, että kielistrategia muodostuu ruotsin kielen ja vähemmistökielten ohjelmaksi. Marginaaliin näyttävät jäävän maailman ja Euroopan suuret kielet pois laskuista: saksa, venäjä, ranska, espanja, japani, kiina. EK:n viimeisimmän kielitarveselvityksen mukaan yritykset raportoivat lisääntyvää tarvetta monissa kielissä: venäjä, portugali, kiina, espanja, englanti, ranska, viro, saksa, italia ja ruotsi.

Uutta kielistrategiaa luotaessa tarvitaan nyt vihdoin työelämän eri sektorien sidosryhmät arvioimaan, mitä kieliä suomalainen työelämä tarvitsee. Arviot tarvitaan vähintään teollisuudesta ja liiketoiminnasta, sosiaali- ja terveysalalta ja kulttuurista. Poliitikot sitten päättävät, miten priorisoidaan asiat. Tavoite tulisi kuitenkin olla, että järjestelmä tuottaa kielellistä erilaistumista, ei vain englantia ja ruotsia. Suomeen on perustettu Ammattikielten ja -viestinnän yhdistys tuomaan esille työelämän erilaistuvia kielten tarpeita. Jäseninä on korkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajia, yritysten kielikouluttajia, kääntäjiä, tulkkeja. Tapaamme toukokuussa keskustelemaan, miten kielikoulutuspolitiikka saadaan kohtaamaan työelämän tarpeet.

Parempaan kielipolitiikkaan päästään vain niin, että kieliä tarvitsevia organisaatioita ja yhteisöjä kuullaan. Edellinen kielistrategiamme on vuodelta 1979, yli kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin valtio oli vain koulutuksen järjestäjän roolissa, nyt myös tarvitsija ja tilaaja. Kansainvälisyyden tarpeet olivat silloin marginaaliset, nyt kansainvälistyvä työ aiheuttaa kansalaisille uudenlaiset osaamisen tarpeet. Monikielitaitoisia osaajia tarvitsevat yritykset, palveluntuottajat, kunnat, valtio ja kolmas sektori. Kansalaisen kannattaa kuunnella tarkasti mitä eri puolueet sanovat kieliasioita.

Ammattikielen ja -viestinnän yhdistys seuraa tarkasti, että työelämän tarpeet otetaan huomioon kielikoulutuspolitiikassa.

MARJATTA HUHTA, puheenjohtaja RITVA ALA-LOUKO, varapuheenjohtaja Ammattikielten ja -viestinnän yhdistys

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

LyhyetLyhyetHyvä H. Susiluoma 4.8. Vesiskoottereita ei ilmeisesti koske myöskään Jyväsjärven nopeusrajoitukset.

Osuuspankin fuusio oli torjuttava

LyhyetLyhyetHippos-hankkeen kaatuminen uhkaa jo teatterin ja päiväkotien remonttia! Hah!Käärmettä pyssyyn

Lyhyet

Lyhyet

Suomen uusin ja rumin?

Seniorikortin hankala uudistus

Saksa jyrää Euroopassa!

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.