Työllisyys kasvaa vai kasvaako, ja millainen?

Sinuhe Wallinheimo iloitsee (KSML 31.12. 2018) , että hallituksen toimien ansiosta Suomen velkaa voidaan lyhentää ja velkaantuminen taittuu. Itse asiassa se tarkoitti, että velkaa maksetaan käyttöön saaduilla kertaluontoisilla suoritteilla, ja samalla otetaan lisää velkaa.

Se on eri asia kuin velkaantumisen taittuminen.

Wallinheimo iloitsee myös siitä, että Suomen työllisyysaste on noussut laskennallisesti 72 prosenttiin.

Näin on. Tuohon kuitenkin lasketaan tunninkin töissä olleet, nollatuntisopimuksella olevat, pätkätyöläiset ja osa-aikaiset.

Vain noin puolet hallituksen ilmoittamista uusista työpaikoista ovat kokopäiväisiä – siis työt jolla tulisi todennäköisesti itsenäisesti toimeen. Ennätysmäärä on aktiivimallin muutaman viikkotunnin työhön pakottamia, kuntouttavassa työtoiminnassa yhdeksän euron päivärahalla, ja erilaisille ”aktiivikursseille” pakotettuja CV:n viilaajia.

”Työvoimapoliittisen moitittavan toiminnan” takia annetut karenssit ovat nousseet, syynä muun muassa sairaan lapsen hoitaminen ja vääränlainen opiskelu. Aktiivimallista onkin tehty kantelu Euroopan neuvostolle perustuslain vastaisena.

TE-keskusten toimintaa ajetaan alas ja aktiivimalli syö ajallisesti valtaosan sekä työnhausta että sen välittämisestä. Syksyllä 2018 ilmestyikin poikkeuksellinen kohtaanto-ongelma: työnantajat valittivat, ettei työnvälitys toiminut.

Tämä näkyy kunnissa. Nimenomaan aktiivimallin johdosta toimeentulotukiasiakkuus on lisääntynyt voimakkaasti, ja ihmisiä ohjataan diakoniatyön varaan.

Tämä ei auta ihmisiä ”hankkimaan itselleen lisäarvoa” – kokoomuksen kansanedustaja Susanna Kosken sanoja lainatakseni, vaan ihmisiä syrjäytyy.

Työllisyyden koheneminen on asiantuntijoiden mukaan suhdanteiden ansiota. Silti pien- ja yksinyrittäjän mahdollisuuksia palkata ihmisiä ei ole helpotettu, ei kaupungeissa eikä maaseudulla, eivätkä esimerkiksi esitykset alvin kevennyksestä sen auttamiseksi ole saaneet vastakaikua. Irtisanomislaki ei yrittäjien mukaan helpota työllistämistä, sillä muun muassa pitkäaikaistyöttömällä on jo 12 kuukauden koeaika.

Nyt voisi nostaa keskusteluun jokaisen ansiotyötä tarvitsevan subjektiivisen oikeuden työhön. Se olisi lainsäädäntömme mukainen – ja on ollut käytössäkin 1990-luvulle saakka.

Tarvitaan mielekkäitä muutoksia, jotka sopivat ihmisten elämäntilanteisiin – kuten muissa Pohjoismaissa.

Työtakuu, työnantajien sijaispoolit, työn kierto, vuorotteluvapaat, opiskelun ja täydennyskoulutuksen tukeminen, sosiaaliset yritykset ja kunnon toimeentulon turva työkyvyn ylläpitäjänä, kausityöttömyysalueiden elinkeinojen laajentaminen – toimivaa, perustuslain mukaista keinovalikoimaa riittäisi.

Suomessa olisi aika siirtyä työvoimapolitiikassa 2020-luvulle.

Irma Hirsjärvi

pj., Työttömien Keskusjärjestö

kaupunginvaltuutettu (vas.)

Keski-Suomen maakuntavaltuutettu

kansanedustajaehdokas

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Tarvitsemme nopeat yhteydet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Hoitajamitoitus-vääristelyä

Lyseo käräjäoikeuden kodiksi

Suomessa on hyviä ja huonoja maahanmuuttajia

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.