Työnantaja, uskallatko olla rohkea?

Kuvittele seuraavanlainen tilanne: olet vastaanottanut opiskelupaikan eri maasta ja lähdet motivoituneena ja intoa puhkuen kohti uutta elämänvaihettasi. Ahkeroit tutkintosi eteen haaveena työpaikka opiskelumaastasi.

Syydät ulos työhakemuksia opiskeluiden ajan edes kesätyöpaikan toivossa, mutta tutkinnon saatuasi havahdut siihen, että yksikään hakemus ei ole tärpännyt.

Seuraa karvas pettymys ja paluu kotimaahan.

Ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden työllistyminen on puhututtanut jo hetken aikaa. Tai jos tarkkoja ollaan, niin työllistymättä jääminen.

Suomeen tulee vuosittain käsittämättömiä määriä tutkinnon perässä olevia kansainvälisiä opiskelijoita, joiden toiveissa on myös jäädä työskentelemään Suomeen tutkinnon saatuaan. Aiemmin varmasti monilla on osittain toiminut motivaationa ilmainen koulutus, mutta nyt kun EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta peritään useamman tonnin lukuvuosimaksuja, täytyy olla melko innostunut alasta, opinnoista ja etenkin uudesta kulttuurista tullakseen tänne suorittamaan opintojaan.

Ne olisi nimittäin aivan yhtä hyvin voinut suorittaa jossain toisessakin maassa.

Väkisinkin herää kysymys siitä, että miksi nämä motivoituneet tulevaisuuden tekijät sivuutetaan?

Suomessa on tietyillä aloilla jopa pulaa koulutetuista tekijöistä, ja jos ja kun suomalaiset yritykset tähtäävät kansainvälisille markkinoille, on sulaa hulluutta jättää tämä kansainvälinen osaaminen hyödyntämättä.

Opiskelen itse kansainvälistä taloutta, ja täytyy kyllä antaa täysi kunnioitus ulkomaalaisille opiskelutovereilleni. He painavat hommia hullun lailla tahkoten useita kymmeniä opintopisteitä lukukaudessa vain todetakseen, että työpaikkaa ei löydy vaikka kuinka yrittää. Tähän saakka ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus on ollut jotakuinkin kasvussa, mutta en ihmettelisi, vaikka se kääntyisi laskuun, kun ei työpaikkaa heru omien unelmiensa maasta.

Suurimpana ongelmana opiskelukaverini ovat kokeneet oman puutteellisen suomen kielen taidon. He sanovat työnantajien edellyttävän jopa kohtuuttoman hyvää suomen kieltä, jotta on mahdollista päästä töihin. Myös verkostojen puute ja niiden luomisen vaikeus korostuu kansainvälisten opiskelijoiden ja työnantajien välillä.

Mikä mättää? Kun olen itse työskennellyt ulkomaalaisten kanssa useissa projekteissa, on eri kulttuurien edustajilta tullut korvaamattomia ideoita, ja monet ryhmätyöt olisivat jääneet vajavaisiksi ilman heidän näkökantojaan.

Monet niistä asioista ei olisi itselle ikinä tullut mieleenkään, ja nämä kokemukset ovat avartaneet omaa ajatusmaailmaani kovaa vauhtia. Kulttuurit ovat tämän maailman rikkaus, ja niitä tulisi työnantajienkin hyödyntää ennakkoluulottomammin. Tuttu ja turvallinen ei välttämättä ole aina se paras vaihtoehto.

Vaikka tässä vielä joulua odotellaankin, niin kesätöiden haku alkaa olla ajankohtaista. Sinä työnantaja siellä: pohdi, uskallatko tehdä yrityksesi yhteisöstä rikkaamman ja saada uusia arvokkaita näkökulmia työhön.

Kirjoittaja on kolmannen vuoden International Business -opiskelija JAMKissa ja vastaa tänä vuonna opiskelijakunta JAMKOn hallituksessa kansainvälisten opiskelijoiden tutoroinnista.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .