Työt, teettäjät, työttömät ja yritystoiminnan jatkuvuus

Niinhän ne ovat sanoneet, että on vaikeata tulla toimeen, jos ei ole tointa mihin tulla!

Maassa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että työttömyys on suurin vitsauksemme. Erityisesti nuorten työttömyys.

Ei voi olla hyväksyttävää, että nuori henkilö valmistuu ammattiin ammattikoulusta tai ammattikorkeakoulusta – tai sitten yliopistosta peräti maisteriksi, mutta sitten hetkisen pällisteltyään työmarkkinoita joutuu hakeutumaan kortistoon.

Jokaiselle nuorelle on saatava työpaikka, heti! Emmekö ole siitä täysin yksimieliset?

Niinpä alamme olla yksimielisiä myös siitä, että työuria on saatava pitemmiksi sekä alusta, keskeltä että lopusta. Eläkeikää on kiireesti nostettava, että eläkkeelle jo haikailevat, mahdollisesti vain työkokemuksen kautta tehtäviinsä oppineet, pitäisivät vielä vuoden tai pari työpaikan hallussaan.

Ei tässä nuorten työllistämiseen nähden ole liiemmin havaittu ristiriitaa. On vain luotava uusia työpaikkoja. Yhteiskunta onkin toistuvasti vedonnut työnantajiin, että he työllistäisivät.

Yhteiskunta ei voi ottaa kantaa siihen, mitä työllistetyt tekisivät. Tärkeintä vain, että on työtä, siitä maksetaan sääntöjen mukaisesti palkkaa ja palkasta veroja.

Onkohan niin, että työnantajat sittenkin tuntevat enemmän vastuuta niistä työntekijöistään, jotka ovat jo ennestään palkkalistoilla? Valitettavan usein on nähty uutisia yt-neuvotteluista, joissa yritetään löytää ratkaisu siihen, kuinka pienellä työvoiman vähennyksellä voitaisiin selvitä vallitsevasta tilanteesta.

En oikein usko niihin väitteisiin, joiden mukaan ensisijaisesti olisi kysymys eräänlaisesta kurinpalautuskampanjasta, jota työnantaja pelkästä ilkeydestä harrastaa. Eiköhän ensimmäinen tavoite liene turvata toiminnan jatkuvuus ja ennen kaikkea maine hyvänä työn antajana? Ollaan mieluummin varovaisia lisäväen hankkimisessa – kunhan ei vain vuoden päästä jouduttaisi jakamaan lopputilejä.

Jokainen työnantaja haluaa varmaankin säilyttää pystyvimmät työntekijänsä, mutta jos henkilöstön keskuudessa syntyy pelkoa ja epätietoisuutta siitä, kuinka moni joutuu kenties ensi vuotena lähtemään, alkavat parhaat kaikessa hiljaisuudessa etsiä tukevampaa elämän puun oksaa.

Eiköhän tällainen taka-ajatus kummitelle jokaisen työnantajan aivokopan uumenissa silloin, kun pakko ajaa väkeä vähentämään. Vaikka nuoren ihmisen taskussa olisi koulusta elämän evääksi saadut kuinka hyvät suositukset tahansa, olisiko edullista etsiä elinvoimaista elämän puuta, mutta tyytyä siihen kiipeämiseen puun tyveltä? Voisihan käydä niinkin, ettei valinta sekä puun että kiipeäjän kannalta olisi paras mahdollinen.

Yrjö Jaatinen

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Mielipide: Jalankulkija on turvaton tietyömaan kaaoksessa

Mielipide: Kohti kestävää energiatuotantoa

Mielipide: Isännöitsijällä eri näkemys perukirjasta

Lyhyet

Lyhyet

Mielipide: Yksinäisyyden tunne on otettava vakavasti

Mielipide: Edunvalvonta toimii

Mielipide: Nuorille tietoa oppivelvollisuuden uudistamisesta

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.