Uskomushoitoja yhteisillä euroilla

Olen mielenterveyspalveluja tarvitsevan ja niitä käyttävän ihmisen läheinen. Mielenterveyspalvelujen järjestäminen on kuntien vastuulla. Myös Kela järjestää mielenterveyskuntoutujille erilaisia kursseja, joille joskus voivat myös asiakkaan läheiset osallistua.

Käy sote-uudistuksessa kuinka hyvänsä, varmaa on mielenterveyspalvelujen kustannusten jääminen edelleen pääasiallisesti yhteisistä varoista maksettaviksi.

Kelan toiminta rahoitetaan lakisääteisesti vakuutettujen ja työnantajien sairausvakuutusmaksuilla sekä julkisen sektorin osuuksilla. Valtion osuus Kelan rahoituksesta vuonna 2013 oli 69 %, vakuutusmaksujen osuus 26 % ja kuntien osuus 5 %. Kelan etuusrahastojen kokonaiskulut olivat 14,0 miljardia euroa vuonna 2013.

Luvut on lainattu Kelan omilta sivuilta. Sairaanhoitopiirien ja kuntien palvelujen kustannukset eivät varmaan paljon kalpene Kelan euromäärien rinnalla.

Raha ei ole kaikki, mihin välttämättömien palvelujen järjestämisessä on kiinnitettävä huomiota. Myös palvelutarjonnan sisältö vaikuttaa sairastuneiden toipumiseen ja ihannetapauksessa paranemiseen.

Läheiseni osallistui psykiatrisen poliklinikan järjestämään ryhmään, jonka hän kuitenkin koki itselleen oudoksi ja sopimattomaksi. Kysymys oli mindfulness-menetelmään perustuvasta toiminnasta, jonka perusteissa kerrotaan menetelmän taustalla olevan ”tuhansien vuosien aikana hyvin toimiviksi havaitut harjoitukset, joilla on pitkät perinteet mm. joogassa ja buddhalaisuudessa”. Myös ryhmän vetäjät siteerasivat avoimesti Dalai Laman opetuksia.

Kristittynä läheiseni koki ns. terapian olevan ristiriidassa oman vakaumuksensa kanssa ja lopetti käynnit ryhmässä. Emme yhdessäkään ole löytäneet kiistattomia tutkimustuloksia metodin toimimisesta myönteisesti, todisteeksi ei riitä vakuuttelu menetelmän vuosituhansia vanhasta historiasta varsinkaan huomattavasti nuoremman psykiatrian alalla.

Osallistuimme myöhemmin Kelan järjestämälle mielialakurssille, olin mukana asiakkaan läheisenä. Myös siellä törmäsimme samaan asiaan: osa ohjelmasta perustui muoti-ilmiöön nimeltä jooga, jonka erilaisille suuntauksille yhteistä on keskittyminen yhteen pisteeseen ja sitä kautta jatkuvaan meditaatioon.

Wikipedian mukaan meditaation keskittymiskohteena voi olla sydän, ”kolmas silmä”, rauhan tunne, tai joku persoonallinen jumalan muoto, kuten Shiva tai Krishna – ja joidenkin koulukuntien mukaan meditaation kohteena tulisi olla ”absoluuttisin, jumaluus, vailla ominaisuuksia ja muotoja oleva kosminen tietoisuus”. Jos tässä ei ole kysymys uskonnosta, niin missä sitten?

Milloin uusvanhojen uskontojen perusteiden opettamista yhteiskunnan varoilla herätään vastustamaan yhtä hanakasti kuin suvivirttä tai varusmiesten kristillisiä hartauksia? Monet herkkää vaihetta elävät mielenterveyskuntoutujat eivät kaipaa itämaisiin uskontoihin perustuvia muotiterapioita.

Omainen

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä. Toimitus.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Akkujen metallit kaupan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.